Isä, Poika ja Pyhä Henki

Hellevi Estama
kesäteologi

Katsoessamme kelloa, ymmärrämme sen merkitsevän aikaa. Näemme kellotaulun takana merkityksen, jota viisarit symboloivat. Samalla tavalla katsoessamme ristiä näemme siinä suuremman merkityksen; Jeesuksen, elävän Jumalan. Näemme ristillä synnit, jotka saimme anteeksi, puhtaimman rakkauden ja pelastuksen, jota emme ansainneet, mutta saimme silti.

Poika, kolminaisuuden osana, pelastajana, on helpoin kohdata, koska Hänet voi kuvitella ristille. Kolminaisuuden Isä, kaikkeuden Luoja, on helppo kuvitella koska näemme kaiken mitä Hän on luonut. Pyhää Henkeä emme näe, mutta Hän on kolminaisuudesta yhtä tärkeä osa kuin Isä ja Poika. Pyhä Henki vaikuttaa elämäämme ja antaa meille voimaa uskoa vaikka emme näe. Usko on ennen kaikkea luottamusta siihen mitä emme voi nähdä tai järjellä selittää. Usko on lahja Jumalalta.

Kun ystäväni ei ollut vielä uskossa, hänen oli vaikea ymmärtää yhtä Jumalaa ja kolminaisuutta.

Vastasin hänelle:

Kun katson kelloa ymmärrän sen merkitsevän aikaa. Viisarit kiertävät taulun kahdesti ja siinä on kokonainen päivä. Kun katson kolminaisuuden kolmiota näen, että Isä ei ole Poika eikä Pyhä Henki, mutta yhdessä ne ovat yksi Jumala. Jokainen niistä on kolmion kärki ja yhdessä ne muodostavat yhden kokonaisuuden, yhden Jumalan.

Herra itse sanoi Jesajan kirjan kuudennessa luvussa: ”Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö.”

Ystäväni oli vaikea käsitellä kolminaisuutta ja etenkin Pyhää Henkeä, mutta ajan myötä hänkin uskalsi tutkia jotain, mitä ei käsittänyt lainkaan. Lopulta hän uskalsi hypätä tuntemattomaan, uskon varaan, ja Jumala otti hänet vastaan. Näin me saamme tehdä tänään, luottaa ja hypätä elämään uskossa. Jumala otti meidät jo vastaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Lue lisää »

Äidin rukous

Tiedottaja Maija Hagberg Kaappikristityn tunnustus: rukoilen joka yö lapseni puolesta. Lapsuudessani iltarukous oli ainoa arjen uskonnollinen tapa, jonka oma äitini minulle siirsi. Aloin noudattamaan perinnettä heti äidiksi tulemisen alkushokin jälkeen, siis päästyämme lapsen kanssa sairaalasta kotiin puolitoista vuorokautta hänen syntymänsä jälkeen. Kuluneen lähes kuuden vuoden aikana rukouksesta on muodostunut osittain tottumukseen, mutta pohjimmiltaan tarpeeseen perustuva rutiini. En valvo, onko lapsellani joka aamu puhtaat sukat jalassa, mutta öisin aina ennen nukahtamista kiitän ja pyydän. Kiitän, koska lapseni on olemassa ja hän on saanut kehittyä ja kasvaa. Pyydän, koska en voi olla varma lapseni tulevaisuuden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Rukouksessa yhdistyvät ne sydämen asiat, joita en pysty joka hetki tietoisesti käsittelemään: rakkaus, pelko, ilo, suru, usko, epäusko. Maailmassa, ihmisissä, heikkoudet ja kärsimys voivat ilmetä uskomattoman pahoina tekoina. Miten

Lue lisää »

Kuoleman varjon mailta

Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Lue lisää »

Sana viikoksi

Hae tästä blogista