Vuokko Loikkanen kesätelologi |
Siihen tarvitaan rohkeutta ja uskaliaisuutta. Meidät on kutsuttu rakastamaan toisiamme, ei tuomitsemaan: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." (Matt. 7:1). Tuomitsemisen vastakohta on hyväksyntä ja rakkaus. Jeesus käskee meitä rakastamaan toisiamme kuten hän on rakastanut meitä.
Joskus on vaikea ymmärtää erilaisia ihmisiä, eikä kaikkia voikaan ymmärtää yhtä hyvin kuin heitä, joiden kanssa on enemmän yhteistä. Ymmärtäminen ei ole kuitenkaan ehto hyväksynnälle ja rakkaudelle. Miten se voisikaan olla, kun rakkauden täytyy tulla ennen tuomitsemista?
Jotta voimme antaa, meillä tulee ensin itsellämme olla jotain mistä ammentaa. Jotta voimme hyväksyä lähimmäisemme, tulee meidän ensin hyväksyä itsemme. Jotta voimme rakastaa muita, tulee meidän ensin kokea olevamme itse rakastettuja. Jumala on ensin rakastanut meitä, Hänestä on rakkautemme lähtöisin. Osoittamalla rakkautta toisille, voimme viedä eteenpäin Hänen rakkauttaan.
Rakkaudellisessa kohtelussa ja tuomitsematta jättämisessä ei ole kyse turhasta lempeydestä, toisin kuin olen joskus saanut kuulla. Siinä on kyse ehdottomuudesta, perusteellisuudesta ja tinkimättömyydestä. Syntiä, eli itseä, toista ja Jumalaa vastaan rikkomista ei katsota siinä hyvällä. Käytännössä se on vaikeaa. Sitä varten tulee olla rehellinen itselleen, toisille ja Jumalalle ensi sijassa siitä millainen itse on. Et voi rakastaa muita, jos tuomitset jatkuvasti itseäsi tai sivuutat itsessäsi meissä jokaisessa olevan tarpeen tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Tulee uskoa itse olevansa hyväksytty ja vapautua syyllisyydestä anteeksiannolla. Vain silloin voi jatkuvasti toimia tärkeän käskyn mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Kommentit
Lähetä kommentti