Siirry pääsisältöön

Olet kutsuttu!

Heini Kesti
kappalainen

Miten hienolta tuntuukaan, kun saa kutsun arvokkaaseen juhlaan! Tilanne voi yllättää, tuntuu että olen tärkeä sekä etuoikeutettu ja minua arvostetaan. Nyt syksyllä joillekin voi tulla kutsu jopa presidentin itsenäisyyspäivän juhliin. Jos kutsua ei osaa ollenkaan odottaa, voi hämmästys olla melkoinen. 

Kirjallinen kutsu tuntuu juhlalliselta: päällä on oma nimi, mistä tietää, että kutsu on juuri minulle tarkoitettu ja olen haluttu. Raamattukin puhuu kutsumisesta. Jumala kutsuu meitä nimeltä seuraansa. Jumalan kutsu on lopulta paljon arvokkaampi kuin tämän maailman kutsut. Hän on kiinnostunut jokaisesta meistä, hän tuntee meidät nimeltä: ” Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” (Jes.43:1) Kasteessa nimi on tärkeä juuri sen vuoksi, että Jumala näkee yksilön ja kutsuu nimeltä omaksi lapsekseen. Rovaniemen kirkkoonkin saamme oman kastepuun, johon kastettujen nimet kirjoitetaan. Tämä voi osaltaan muistuttaa meitä Jumalan rakkaudesta jokaista meitä kohtaan. 

Kun koen rakkautta, haluan jakaa sitä eteenpäin. Rovaniemellä seurakunnat avaavat Missiokahvilan Rinteenkulmaan syyskuusta lähtien yli kuukaudeksi. Kahvila voi toimia kaikkien kohtaamisen paikkana, myös lasten ja nuorten. Jeesus kehotti aikanaan: ”Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin, keitä vain tapaatte.” (Matt.22:9). Taivas on kuin suuri hääjuhla, johon saamme olla kutsuttuja ja kutsumassa muita. Jumala haluaa, että voimme iloita elämässämme. Hän antoi meille toisemme, ettemme kokisi itseämme yksinäisiksi. Jeesuskin vietti aikaa ihmisten seurassa, tänään saamme toimia hänen esimerkkinsä mukaan ja olla kutsumassa toisiamme suureen juhlaan teillä, toreilla ja kauppakeskuksessa. Sinut on kutsuttu!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulurauhaa?

Ilari Kinnunen vt. kirkkoherra Mennyttä vuotta voi luonnehtia monella tavalla ja nostaa siitä esille erilaisia kehityskulkuja. Samalla se sisältää lukemattoman määrän yksittäisten ihmisten elämänkohtaloita, iloja ja suruja. Toivon, että olet saanut kokea Jumalan siunausta kulkemallasi polulla. Kun Jeesus syntyi, lauloivat enkelit paimenille: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Minä uskon, että Jeesus on Vapahtaja, joka sanomansa kautta lahjoittaa rauhan sille, joka sen ottaa vastaan. Ironista on, että Jeesuksen teot ja sanat eivät tuoneet kovin paljon rauhaa ihmisten välille. Oman väen kanssa syntyi jatkuvaa kiistaa, johon sekoitettiin roomalaisetkin. Jeesus itse päätyi teloitetuksi hirvittävällä tavalla näiden ristiriitojen tuloksena.  Olen luonteeltani optimisti. Suhtaudun ihmisiin ja asioihin lähtökohtaisesi positiivisesti. Optimismini ei riitä siihen, että uskoisin ihmiskunnan pystyvän elämään rauhassa. Olen huolissani siitä, että ihmi

Hirmuliskoja ja muita ihmeitä

Susanna Sirviö sairaalapappi Miltä kuulostaa taivaalla liitelevä lentolisko, jonka siipienväli on 10 metriä? Tai jättiläisdinosaurus, joka on saattanut olla 50 metrin ja 200 tonnin kokoinen (sinivalas on noin puolet lyhyempi, mutta voi painaa saman verran)? Entä miten ihmeessä tällainen valtava jättiläisdinosaurus on pystynyt liikkumaan maalla? Kuvittelepa eteesi dinosaurus, joka on norsunkokoinen ja näyttää niin ankalta, laiskiaiselta, kamelilta kuin strutsiltakin. Juuri sellainen oli Deinocheirus! Tiesitkö hirmuliskojen kuninkaasta Tyrannosaurus rexistä, ettei se todennäköisesti osannut karjua eikä se ollut suomupeitteinen ainakaan kokonaan, vaan sillä oli jonkinlainen höyhenpeite? Tällä hirmuliskolla oli banaaninkokoiset terävät hampaat ja sellainen puruvoima leuoissaan, jollaista ei ole millään nykyään elävällä eläimellä.  Ja mä uskon ihmeisiin  tai ainakin sanon niin  olihan joskus tääl  lentävii dinosauruksii Näin laulaa Ellinoora kappaleellaan Dinosauruksii. Niin onhan se uskoma

Kuoleman kanssa kahden

Sanna Kierivaara sairaalapappi  Meillä on taipumus pyrkiä unohtamaan, että me kuolemme. Tuo lempeä unohdus on osa ihmismielen suojausta. Meillä on tarve laittaa tuntemattoman kuoleman aiheuttama ahdistus taka-alalle, jotta kiinnittyisimme elämään. Kuolema on kautta aikojen saanut ihmiset kaikkialla pohtimaan, mitä sen jälkeen. Niissä mietteissä siirrymme uskon alueelle. Raamatussa meitä lohdutetaan iankaikkisen elämän toivolla, mutta myös pelotellaan kauhealla kadotuksella. Syvää iloa ja kauhua voimme kokea jo tämän elämän aikana ja niin aavistella tuonpuoleista. Tyhjyyden tai rauhan tunteiden kokemukset voivat herättää uskomuksen kuoleman jälkeisestä tyhjyydestä tai rauhasta. Jokainen elämä on erilainen, siten myös kuolema. Kaiken luodun olemassa olevan hyväksyminen ja kunnioittaminen antaa tilaa kokemusten moninaisuudelle. Kuolema on kaikille yhteinen ja kuitenkin hyvin yksityinen kokemus. Kerran olemme kuoleman kanssa kahden. Yksin ja avuttomana me saavumme ja lähdemme. Emme me itse