Siirry pääsisältöön

Yli 20 vuotta vietetty Luomakunnan sunnuntaita

Noora Hietanen
viestintäpäällikkö

Tiettävästi luomakunnan sunnuntaita vietettiin juhlapyhänä ensi kerran Suomessa vuosituhannen vaihteessa. Tänä vuonna se on ensi sunnuntaina 28.8. Luomakunnan sunnuntaille ei ole kirkkovuosikalenterissa tiettyä päivää, vaan sitä vietetään touko- ja lokakuun välillä luonnon heräämisen, kukoistuksen, elonkorjuun tai vähitellen pimenevän syksyn aikaan. 


Kulutuksen tuhoava voima

Pelastuksen kannalta kristitty on kutsuttu yksinkertaiseen elämään, jonka keskiössä on Kristus. Kokonaisvaltaista hengellisyyttä ja kohtuullisuutta korostava usko on vastavoima ylikorostuneelle ympäristön saastuttamiselle, kaupallisuudelle ja kerskakulttuurille. Ihminen ei ole luonnon hallitsija, eikä luomakunta tarkoita vain tuhoutuvaa ympäristöämme. Luomakunta on kaikkeus ja ihminen on osa sitä - asetettu viljelemään ja varjelemaan, eikä vain riistämään ja käyttämään hyväksi muita lajeja sekä luonnonvaroja. Siksi luomakunnan päivää onkin hyvä viettää 365 kertaa vuodessa. 


Miten sinä olet osa luontoa? 

Aloitin aikoinaan taaperona luonnonvesiuinnin Ivalonjoessa, jonka jälkeen uintini jatkuivat Suomen pisimmässä, Kemijoessa. Jokivesiin tutustuttuani olen saanut uida sisä- ja valtamerissä sekä sadoissa eri järvissä kaikkina eri vuodenaikoina. Minulle on myös kunnia-asia korjata satoa, jos sitä on tulossa. Sadonkorjuu-urakka säilöen talven varalle luonnon antimet seuraavaan satoon kaikin eri tavoin vie minut osaksi sukupolvien ja perinteiden pitkää jatkumoa.


10. Suomen luonnon päivä 27.8.2022

Luonnon juhlaa vietettiin ensi kerran 2013 noin 40 eri tapahtumassa. Suomen luonnon päivän juhlinta on laajentunut luontotoimijoiden tapahtumasta koko kansan yhteiseksi. Suomi100-juhlavuonna Suomen luontoa juhlisti neljänä Luonnon päivänä 300 000 osallistujaa 1000 tapahtumassa. Kansallispuistoissa kajahti yli 2000 kuorolaisen voimin ja Suomi oli 1. maa, joka virallisesti liputti luonnolleen. Yliopiston almanakkatoimisto julkaisi 2018 päätöksen lisätä Suomen luonnon päivä uutena merkkipäivänä suomalaisiin kalentereihin 2020. Ensi vuonna Suomen luonnon päivästä tulee vakiintunut liputuspäivä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Äidin rukous

  Tiedottaja Maija Hagberg  Kaappikristityn tunnustus: rukoilen joka yö lapseni puolesta. Lapsuudessani iltarukous oli ainoa arjen uskonnollinen tapa, jonka oma äitini minulle siirsi. Aloin noudattamaan perinnettä heti äidiksi tulemisen alkushokin jälkeen, siis päästyämme lapsen kanssa sairaalasta kotiin puolitoista vuorokautta hänen syntymänsä jälkeen. Kuluneen lähes kuuden vuoden aikana rukouksesta on muodostunut osittain tottumukseen, mutta pohjimmiltaan tarpeeseen perustuva rutiini. En valvo, onko lapsellani joka aamu puhtaat sukat jalassa, mutta öisin aina ennen nukahtamista kiitän ja pyydän. Kiitän, koska lapseni on olemassa ja hän on saanut kehittyä ja kasvaa. Pyydän, koska en voi olla varma lapseni tulevaisuuden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Rukouksessa yhdistyvät ne sydämen asiat, joita en pysty joka hetki tietoisesti käsittelemään: rakkaus, pelko, ilo, suru, usko, epäusko. Maailmassa, ihmisissä, heikkoudet ja kärsimys voivat ilmetä uskomattoman pahoina tekoina. Miten

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall