Siirry pääsisältöön

Yli 20 vuotta vietetty Luomakunnan sunnuntaita

Noora Hietanen
viestintäpäällikkö

Tiettävästi luomakunnan sunnuntaita vietettiin juhlapyhänä ensi kerran Suomessa vuosituhannen vaihteessa. Tänä vuonna se on ensi sunnuntaina 28.8. Luomakunnan sunnuntaille ei ole kirkkovuosikalenterissa tiettyä päivää, vaan sitä vietetään touko- ja lokakuun välillä luonnon heräämisen, kukoistuksen, elonkorjuun tai vähitellen pimenevän syksyn aikaan. 


Kulutuksen tuhoava voima

Pelastuksen kannalta kristitty on kutsuttu yksinkertaiseen elämään, jonka keskiössä on Kristus. Kokonaisvaltaista hengellisyyttä ja kohtuullisuutta korostava usko on vastavoima ylikorostuneelle ympäristön saastuttamiselle, kaupallisuudelle ja kerskakulttuurille. Ihminen ei ole luonnon hallitsija, eikä luomakunta tarkoita vain tuhoutuvaa ympäristöämme. Luomakunta on kaikkeus ja ihminen on osa sitä - asetettu viljelemään ja varjelemaan, eikä vain riistämään ja käyttämään hyväksi muita lajeja sekä luonnonvaroja. Siksi luomakunnan päivää onkin hyvä viettää 365 kertaa vuodessa. 


Miten sinä olet osa luontoa? 

Aloitin aikoinaan taaperona luonnonvesiuinnin Ivalonjoessa, jonka jälkeen uintini jatkuivat Suomen pisimmässä, Kemijoessa. Jokivesiin tutustuttuani olen saanut uida sisä- ja valtamerissä sekä sadoissa eri järvissä kaikkina eri vuodenaikoina. Minulle on myös kunnia-asia korjata satoa, jos sitä on tulossa. Sadonkorjuu-urakka säilöen talven varalle luonnon antimet seuraavaan satoon kaikin eri tavoin vie minut osaksi sukupolvien ja perinteiden pitkää jatkumoa.


10. Suomen luonnon päivä 27.8.2022

Luonnon juhlaa vietettiin ensi kerran 2013 noin 40 eri tapahtumassa. Suomen luonnon päivän juhlinta on laajentunut luontotoimijoiden tapahtumasta koko kansan yhteiseksi. Suomi100-juhlavuonna Suomen luontoa juhlisti neljänä Luonnon päivänä 300 000 osallistujaa 1000 tapahtumassa. Kansallispuistoissa kajahti yli 2000 kuorolaisen voimin ja Suomi oli 1. maa, joka virallisesti liputti luonnolleen. Yliopiston almanakkatoimisto julkaisi 2018 päätöksen lisätä Suomen luonnon päivä uutena merkkipäivänä suomalaisiin kalentereihin 2020. Ensi vuonna Suomen luonnon päivästä tulee vakiintunut liputuspäivä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulurauhaa?

Ilari Kinnunen vt. kirkkoherra Mennyttä vuotta voi luonnehtia monella tavalla ja nostaa siitä esille erilaisia kehityskulkuja. Samalla se sisältää lukemattoman määrän yksittäisten ihmisten elämänkohtaloita, iloja ja suruja. Toivon, että olet saanut kokea Jumalan siunausta kulkemallasi polulla. Kun Jeesus syntyi, lauloivat enkelit paimenille: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Minä uskon, että Jeesus on Vapahtaja, joka sanomansa kautta lahjoittaa rauhan sille, joka sen ottaa vastaan. Ironista on, että Jeesuksen teot ja sanat eivät tuoneet kovin paljon rauhaa ihmisten välille. Oman väen kanssa syntyi jatkuvaa kiistaa, johon sekoitettiin roomalaisetkin. Jeesus itse päätyi teloitetuksi hirvittävällä tavalla näiden ristiriitojen tuloksena.  Olen luonteeltani optimisti. Suhtaudun ihmisiin ja asioihin lähtökohtaisesi positiivisesti. Optimismini ei riitä siihen, että uskoisin ihmiskunnan pystyvän elämään rauhassa. Olen huolissani siitä, että ihmi

Hirmuliskoja ja muita ihmeitä

Susanna Sirviö sairaalapappi Miltä kuulostaa taivaalla liitelevä lentolisko, jonka siipienväli on 10 metriä? Tai jättiläisdinosaurus, joka on saattanut olla 50 metrin ja 200 tonnin kokoinen (sinivalas on noin puolet lyhyempi, mutta voi painaa saman verran)? Entä miten ihmeessä tällainen valtava jättiläisdinosaurus on pystynyt liikkumaan maalla? Kuvittelepa eteesi dinosaurus, joka on norsunkokoinen ja näyttää niin ankalta, laiskiaiselta, kamelilta kuin strutsiltakin. Juuri sellainen oli Deinocheirus! Tiesitkö hirmuliskojen kuninkaasta Tyrannosaurus rexistä, ettei se todennäköisesti osannut karjua eikä se ollut suomupeitteinen ainakaan kokonaan, vaan sillä oli jonkinlainen höyhenpeite? Tällä hirmuliskolla oli banaaninkokoiset terävät hampaat ja sellainen puruvoima leuoissaan, jollaista ei ole millään nykyään elävällä eläimellä.  Ja mä uskon ihmeisiin  tai ainakin sanon niin  olihan joskus tääl  lentävii dinosauruksii Näin laulaa Ellinoora kappaleellaan Dinosauruksii. Niin onhan se uskoma

Kuoleman kanssa kahden

Sanna Kierivaara sairaalapappi  Meillä on taipumus pyrkiä unohtamaan, että me kuolemme. Tuo lempeä unohdus on osa ihmismielen suojausta. Meillä on tarve laittaa tuntemattoman kuoleman aiheuttama ahdistus taka-alalle, jotta kiinnittyisimme elämään. Kuolema on kautta aikojen saanut ihmiset kaikkialla pohtimaan, mitä sen jälkeen. Niissä mietteissä siirrymme uskon alueelle. Raamatussa meitä lohdutetaan iankaikkisen elämän toivolla, mutta myös pelotellaan kauhealla kadotuksella. Syvää iloa ja kauhua voimme kokea jo tämän elämän aikana ja niin aavistella tuonpuoleista. Tyhjyyden tai rauhan tunteiden kokemukset voivat herättää uskomuksen kuoleman jälkeisestä tyhjyydestä tai rauhasta. Jokainen elämä on erilainen, siten myös kuolema. Kaiken luodun olemassa olevan hyväksyminen ja kunnioittaminen antaa tilaa kokemusten moninaisuudelle. Kuolema on kaikille yhteinen ja kuitenkin hyvin yksityinen kokemus. Kerran olemme kuoleman kanssa kahden. Yksin ja avuttomana me saavumme ja lähdemme. Emme me itse