Siirry pääsisältöön

Hyvän mahdollisuus

Sanna Kierivaara
sairaalapappi

Jokainen ihminen joutuu elämänsä aikana kärsimään. Mieletön kärsimys jakaantuu maailmassa epätasa-arvoisesti.  Nämä tosiasiat piinaavat meitä, jotka tahdomme uskoa rakastavaan Jumalaan.  Pelastuksen siirtäminen seuraavaan elämään lohduttaa, mutta tavallaan myös vähättelee tämän elämän kärsimyksen merkitystä. Monien ihmisten taakka on paljon suurempi kuin he mitenkään jaksaisivat kantaa.


Kärsimystä ei saa selitettyä pois. Sille ei löydy mieltä. Silti me koitamme ymmärtää sitä kukin omilla tavoillamme ja kenties etsiä sen jalostavaa merkitystä. Ihmistä on helppo syyttää. Me aiheutamme kärsimystä toisillemme ja itsellemme. Ihmisen osuutta arvioitaessa on hyvä kysyä, voiko ihmiseltä odottaa enempää kuin hänelle on annettu.


Vastausta vaille jää myös kysymys, mikä on Luojan vastuu. Selitykset asettuvat uskonnon ja filosofian alueelle, myyttien ja taiteen maailmaan. Mitä jos ristille lyöty Kristus kantaa Jumalan ja sitä kautta jokaisen ihmisen syyllisyyttä. Tämän paremmin emme ole osanneet emmekä kyenneet. Yhdessä jaettu syyllisyys on hiukan kevyempi kantaa.


Parhaimmillaan syyllisyyden varjo valaisee elämää, kun se saa meidät kamppailemaan hyvän puolesta. Pyrimme vähentämään kärsimystä sen verran kuin se meille on mahdollista. Haluamme uskoa hyvään ja pitää yllä toivon mahdollisuutta. Silloin voimme puhua rakastavasta armollisesta Jumalasta.


Kärsimyksen aiheuttamat ahdistuksen tunteet voivat ajoittain viedä meidät epätoivoiseen kauhuun, joka asettaa silmiemme eteen kaiken läpäisevän näköalattoman tyhjyyden. Usko hyvän mahdollisuuteen luo jalansijaa tyhjyyden ylle. Toivon varassa voi astua tuntemattomaan ja jatkaa kohti elämää ylläpitävää rakkautta.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulurauhaa?

Ilari Kinnunen vt. kirkkoherra Mennyttä vuotta voi luonnehtia monella tavalla ja nostaa siitä esille erilaisia kehityskulkuja. Samalla se sisältää lukemattoman määrän yksittäisten ihmisten elämänkohtaloita, iloja ja suruja. Toivon, että olet saanut kokea Jumalan siunausta kulkemallasi polulla. Kun Jeesus syntyi, lauloivat enkelit paimenille: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Minä uskon, että Jeesus on Vapahtaja, joka sanomansa kautta lahjoittaa rauhan sille, joka sen ottaa vastaan. Ironista on, että Jeesuksen teot ja sanat eivät tuoneet kovin paljon rauhaa ihmisten välille. Oman väen kanssa syntyi jatkuvaa kiistaa, johon sekoitettiin roomalaisetkin. Jeesus itse päätyi teloitetuksi hirvittävällä tavalla näiden ristiriitojen tuloksena.  Olen luonteeltani optimisti. Suhtaudun ihmisiin ja asioihin lähtökohtaisesi positiivisesti. Optimismini ei riitä siihen, että uskoisin ihmiskunnan pystyvän elämään rauhassa. Olen huolissani siitä, että ihmi

Hirmuliskoja ja muita ihmeitä

Susanna Sirviö sairaalapappi Miltä kuulostaa taivaalla liitelevä lentolisko, jonka siipienväli on 10 metriä? Tai jättiläisdinosaurus, joka on saattanut olla 50 metrin ja 200 tonnin kokoinen (sinivalas on noin puolet lyhyempi, mutta voi painaa saman verran)? Entä miten ihmeessä tällainen valtava jättiläisdinosaurus on pystynyt liikkumaan maalla? Kuvittelepa eteesi dinosaurus, joka on norsunkokoinen ja näyttää niin ankalta, laiskiaiselta, kamelilta kuin strutsiltakin. Juuri sellainen oli Deinocheirus! Tiesitkö hirmuliskojen kuninkaasta Tyrannosaurus rexistä, ettei se todennäköisesti osannut karjua eikä se ollut suomupeitteinen ainakaan kokonaan, vaan sillä oli jonkinlainen höyhenpeite? Tällä hirmuliskolla oli banaaninkokoiset terävät hampaat ja sellainen puruvoima leuoissaan, jollaista ei ole millään nykyään elävällä eläimellä.  Ja mä uskon ihmeisiin  tai ainakin sanon niin  olihan joskus tääl  lentävii dinosauruksii Näin laulaa Ellinoora kappaleellaan Dinosauruksii. Niin onhan se uskoma

Kuoleman kanssa kahden

Sanna Kierivaara sairaalapappi  Meillä on taipumus pyrkiä unohtamaan, että me kuolemme. Tuo lempeä unohdus on osa ihmismielen suojausta. Meillä on tarve laittaa tuntemattoman kuoleman aiheuttama ahdistus taka-alalle, jotta kiinnittyisimme elämään. Kuolema on kautta aikojen saanut ihmiset kaikkialla pohtimaan, mitä sen jälkeen. Niissä mietteissä siirrymme uskon alueelle. Raamatussa meitä lohdutetaan iankaikkisen elämän toivolla, mutta myös pelotellaan kauhealla kadotuksella. Syvää iloa ja kauhua voimme kokea jo tämän elämän aikana ja niin aavistella tuonpuoleista. Tyhjyyden tai rauhan tunteiden kokemukset voivat herättää uskomuksen kuoleman jälkeisestä tyhjyydestä tai rauhasta. Jokainen elämä on erilainen, siten myös kuolema. Kaiken luodun olemassa olevan hyväksyminen ja kunnioittaminen antaa tilaa kokemusten moninaisuudelle. Kuolema on kaikille yhteinen ja kuitenkin hyvin yksityinen kokemus. Kerran olemme kuoleman kanssa kahden. Yksin ja avuttomana me saavumme ja lähdemme. Emme me itse