Siirry pääsisältöön

Ihmeidentekijä


Jan Pohjonen
seurakuntapastori

Minulla on tapana käydä vapaapäivinäni luonnossa patikoimassa. Luonnossa liikkuminen on myös tutkimusten mukaan hyödyllistä, sillä se auttaa stressiin ja laskee verenpainetta. Niinpä muutama viikko sitten suuntasin taas luontoon, tällä kertaa Tervolan Kätkävaaralle.

Kätkävaaran luontopolku kiemurteli hiljalleen pitkin vaaran kylkeä. Kävellessä korvat tarkkasivat lintujen ääniä ja lehtien havinaa. Kun polku lopulta nousi vaaranlaelle, palkitsi se minut ainutkertaisella maisemalla.

Jos olet käynyt Kätkävaaralla, tiedät miltä huipulla näyttää: Vaaranlaki on kuin kivien ja lohkareiden muodostama rannaton meri. Kun rakkaa katselee, mieli hiljenee. Sydämessään katsoja tietää, että nuo lukemattomat kivet ovat olleet paikoillaan jo vuosituhansia ennen minua. Näkymä vakuuttaa samaa kuin 2. Pietarin kirje: ”Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.”

Rovaniemellä asuessani olen usein kuullut sanottavan, että metsä on suomalaisille kuin kirkko. Vaikka metsän puut ja vaaranlaet eivät yksin riitä kertomaan Jumalan rakkaudesta luotujaan kohtaan, uskon, että luonnossa vietetty aika auttaa meitä hahmottamaan itseämme suuremman voiman läsnäolon. Jos luontoa nimittäin pysähtyy kuuntelemaan ja katselemaan, vakuuttaa se pian suurilla ja pienillä ihmeillään, että kaiken taustalla on oltava myös ihmeisiin pystyvä Jumala. 

Tämän ainutlaatuisen maailman sorvannut Jumala ei ole nytkään rajannut itseään sivustakatsojan rooliin. Hän on keskellämme, vaikka meidän oma näkökykymme ei riittäisi Häntä näkemään tai ymmärryksemme Hänen suunnitelmiaan ymmärtämään. Jumala pitää myös tänään tätä maailmaa kämmenellään ja ohjaa sitä vääjäämättä kohti parempaa huomista. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulurauhaa?

Ilari Kinnunen vt. kirkkoherra Mennyttä vuotta voi luonnehtia monella tavalla ja nostaa siitä esille erilaisia kehityskulkuja. Samalla se sisältää lukemattoman määrän yksittäisten ihmisten elämänkohtaloita, iloja ja suruja. Toivon, että olet saanut kokea Jumalan siunausta kulkemallasi polulla. Kun Jeesus syntyi, lauloivat enkelit paimenille: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Minä uskon, että Jeesus on Vapahtaja, joka sanomansa kautta lahjoittaa rauhan sille, joka sen ottaa vastaan. Ironista on, että Jeesuksen teot ja sanat eivät tuoneet kovin paljon rauhaa ihmisten välille. Oman väen kanssa syntyi jatkuvaa kiistaa, johon sekoitettiin roomalaisetkin. Jeesus itse päätyi teloitetuksi hirvittävällä tavalla näiden ristiriitojen tuloksena.  Olen luonteeltani optimisti. Suhtaudun ihmisiin ja asioihin lähtökohtaisesi positiivisesti. Optimismini ei riitä siihen, että uskoisin ihmiskunnan pystyvän elämään rauhassa. Olen huolissani siitä, että ihmi

Hirmuliskoja ja muita ihmeitä

Susanna Sirviö sairaalapappi Miltä kuulostaa taivaalla liitelevä lentolisko, jonka siipienväli on 10 metriä? Tai jättiläisdinosaurus, joka on saattanut olla 50 metrin ja 200 tonnin kokoinen (sinivalas on noin puolet lyhyempi, mutta voi painaa saman verran)? Entä miten ihmeessä tällainen valtava jättiläisdinosaurus on pystynyt liikkumaan maalla? Kuvittelepa eteesi dinosaurus, joka on norsunkokoinen ja näyttää niin ankalta, laiskiaiselta, kamelilta kuin strutsiltakin. Juuri sellainen oli Deinocheirus! Tiesitkö hirmuliskojen kuninkaasta Tyrannosaurus rexistä, ettei se todennäköisesti osannut karjua eikä se ollut suomupeitteinen ainakaan kokonaan, vaan sillä oli jonkinlainen höyhenpeite? Tällä hirmuliskolla oli banaaninkokoiset terävät hampaat ja sellainen puruvoima leuoissaan, jollaista ei ole millään nykyään elävällä eläimellä.  Ja mä uskon ihmeisiin  tai ainakin sanon niin  olihan joskus tääl  lentävii dinosauruksii Näin laulaa Ellinoora kappaleellaan Dinosauruksii. Niin onhan se uskoma

Kuoleman kanssa kahden

Sanna Kierivaara sairaalapappi  Meillä on taipumus pyrkiä unohtamaan, että me kuolemme. Tuo lempeä unohdus on osa ihmismielen suojausta. Meillä on tarve laittaa tuntemattoman kuoleman aiheuttama ahdistus taka-alalle, jotta kiinnittyisimme elämään. Kuolema on kautta aikojen saanut ihmiset kaikkialla pohtimaan, mitä sen jälkeen. Niissä mietteissä siirrymme uskon alueelle. Raamatussa meitä lohdutetaan iankaikkisen elämän toivolla, mutta myös pelotellaan kauhealla kadotuksella. Syvää iloa ja kauhua voimme kokea jo tämän elämän aikana ja niin aavistella tuonpuoleista. Tyhjyyden tai rauhan tunteiden kokemukset voivat herättää uskomuksen kuoleman jälkeisestä tyhjyydestä tai rauhasta. Jokainen elämä on erilainen, siten myös kuolema. Kaiken luodun olemassa olevan hyväksyminen ja kunnioittaminen antaa tilaa kokemusten moninaisuudelle. Kuolema on kaikille yhteinen ja kuitenkin hyvin yksityinen kokemus. Kerran olemme kuoleman kanssa kahden. Yksin ja avuttomana me saavumme ja lähdemme. Emme me itse