Siirry pääsisältöön

Rakastamisen vaikeus

 

Tiina Jeskanen
seurakuntapastori

Olet ehkä harjoitellut ulkoa kymmenen käskyä. Raamatun ensimmäisissä kirjoissa niitä on paljon enemmän. Jeesukselta on kysytty, mikä käskyistä on tärkein. Jeesuksen mukaan tärkeimmät käskyt ohjaavat rakastamaan Jumalaa koko sydämestä ja mielestä, koko elämällä. Yhtä tärkeä on rakastaa toista ihmistä niin kuin itseä rakastaa.

Käsky rakastaa on siis kristityn tärkein määräys. Mitä sinä ajattelet, onko sitä mahdollista toteuttaa ja millä tavoin?

Vihkikaavassa puolisoilta kysytään vaihtoehtoisesti joko tahdotko osoittaa rakkautta tai tahdotko rakastaa. Molemmilla tavoilla kysytään tahtomista, ei aikomista tai kykenemistä. Ajattelen, että siinä tulee yhdellä tapaa esille ihmisen kykenemättömyys täyttää täydellisesti rakkauden käskyä rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä niin kuin itseä. Nimenomaan tahtoa rakastaa kysytään arkisen elämän keskellä, mutta ei vain mahdollista kumppania kohtaan, vaan kaikkia.

Mutta juuri läheisten ihmisten kanssa ihminen usein joutuu huomaamaan oman kykenemättömyyden osoittaa rakkautta sanoissa ja teoissa. Rakkaan ihmisen satuttaminen koskee eniten. Jeesuksen kerrotaan pukeneen tämän sanoiksi, kun hän sanoo, että tahtoa ihmisellä kyllä on, mutta luonto on heikko. Entä sitten, kun Jeesus sanoo rakastakaa vihollisianne tai neuvoo pyrkiä sovintoon ennen kuin riita menee pidemmälle muiden tuomittavaksi? Mieltä ei välttämättä jää painamaan rakkauden osoittamattomuus eli välinpitämättömyys tuntemattomia kohtaan tai mahdollisia tulevia sukupolvia kohtaan.

Joka antaa painoarvon Jeesuksen puheille, saattaa kamppailla sen ristiriitaisen kokemuksen välillä, jossa toisaalta saa luottaa Jeesuksen tekemän anteeksiannon rauhaan Jumalan ja ihmisen välillä, mutta toisaalta joutuu kokemaan riittämättömyyttä omassa elämässään osoittaa rakkautta Jumalaa, toisia ihmisiä tai itseä kohtaan. Joudumme tavalla tai toisella huomaamaan, mitä seurauksia sillä on, ettemme rakasta vaan olemme välinpitämättömiä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hirmuliskoja ja muita ihmeitä

Susanna Sirviö sairaalapappi Miltä kuulostaa taivaalla liitelevä lentolisko, jonka siipienväli on 10 metriä? Tai jättiläisdinosaurus, joka on saattanut olla 50 metrin ja 200 tonnin kokoinen (sinivalas on noin puolet lyhyempi, mutta voi painaa saman verran)? Entä miten ihmeessä tällainen valtava jättiläisdinosaurus on pystynyt liikkumaan maalla? Kuvittelepa eteesi dinosaurus, joka on norsunkokoinen ja näyttää niin ankalta, laiskiaiselta, kamelilta kuin strutsiltakin. Juuri sellainen oli Deinocheirus! Tiesitkö hirmuliskojen kuninkaasta Tyrannosaurus rexistä, ettei se todennäköisesti osannut karjua eikä se ollut suomupeitteinen ainakaan kokonaan, vaan sillä oli jonkinlainen höyhenpeite? Tällä hirmuliskolla oli banaaninkokoiset terävät hampaat ja sellainen puruvoima leuoissaan, jollaista ei ole millään nykyään elävällä eläimellä.  Ja mä uskon ihmeisiin  tai ainakin sanon niin  olihan joskus tääl  lentävii dinosauruksii Näin laulaa Ellinoora kappaleellaan Dinosauruksii. Niin onhan se uskoma

Täyttymysten alku

Aki Hätinen seurakuntapastori Paavali totesi joskus, että usko on sen todellisuutta, jota toivotaan. Ihmisen toivon kohteena on tulevainen. Se mitä toivotaan, on tavallisen ihmisen mielestä jotain epävarmaa ja jotain epätodellista. Uskolle ja uskossa Jumalan ihmiselle antamat lupaukset ovat kuitenkin jo läsnä olevaa todellisuutta. Usko itsessään jo on osallisuutta kaikkein todellisimmasta todellisuudesta, Jumalan omasta olemuksesta, jota luonnehtivat uskollisuus ja pysyvyys. Voitaisiin sanoa että usko itsessään jo on lupausten täyttymysten alkua. Uskossa on nimittäin läsnä Jumalan sana, Jumalan poika ja näin ollen siis Jumala itse. Aluksi samarialainen nainenkin todisti Jeesuksesta ja sitten hän itse tuli todistamaan sanaa ihmisille.  Kristillinen usko ei kuitenkaan perustu yksin johonkin näkymättömään, vaan myös näkyvään. Jumala lähetti ainoan poikansa, jolloin hän toimi näkyvänä ihmisten joukossa. Tuskin kukaan voi kiistää sitä opetuslasten hämmästystä, kun he huomasivat opettajansa

Luottamuspulassa

Mikko Reijonen aluekappalainen Jokainen meistä tarvitsee tukea elämässään. Tuen antavat ne ihmiset ja rakenteet, jotka olemme hyviksi kokeneet. Luottamus on avain turvautumisessa. Me tiedämme, ettemme hallitse kaikkea. Edes lähimpien ihmisten tekeminen on meidän aistiemme ulottumattomissa. Kaikessa elämässä uskomme, että asiat menevät, näiden ihmisten ja olosuhteiden valossa hyvin. Luottamus on se, joka syntyy, kun uskomme elämänpiirin hyväksi. Suhteemme Jumalaan kysyy myös uskoa. Emme tavoita silmillämme Jumalaa, emme voi kuulla omilla korvillamme, Hänen puhettaan, niin kuin lähimmäistemme. Aito Jumalaan uskominen herättää luottamuksen siihen, mikä kohdistuu kaiken tämän maailman voittaneen Herran läsnäoloon ja vaikutukseen elämässä. Lukiessamme Raamatusta Jeesuksen ihmeellisiä tekoja. Sellaisia, mitkä ovat vain Jumalalle mahdollisia. Tuomme kirjoituksen ymmärryksessämme tähän aikaan. Usein tässä ajassa meiltä puuttuu oma kokemus suuresta ja ihmeellisestä. Kirjoituksen ja meidän t