Siirry pääsisältöön

Dachaun muistutus

 

Markku Kukkonen
johtava diakoni

Dachaun keskitysleiri oli natsi-Saksassa ensimmäinen laatuaan ja yhdessä Auschwitzin kanssa se on noussut tunnetuimpien keskitysleirien joukkoon. Sinne vangittiin yli 200 000 miesvankia, joiden joukossa oli erityisesti poliittisia vankeja ja juutalaisia. Vuodesta 1941 siellä tiedetään murhatun ainakin 30 000 vankia. Tutustuminen keskitysleiriin veti hiljaiseksi ja monen siellä vierailevan silmissä kiilsivät kyyneleet. Hiljainen suru, ihmetys ja järkytys täyttivät tietoisuutta. Miksi ihminen voi olla näin julma toiselle ihmiselle?

Suuri venäläinen kirjailija F. Dostojevski pohdiskeli tulevaisuutta yli sata vuotta sitten. Hän arvioi, että läntiseen rationalismiin kätkeytyy suunnaton tuhon siemen. Jos moraali ei ole kytketty Jumalan hyvään tahtoon, silloin kaiken mittana on ihminen ja se on vaarallista: Kun Jumala on selvitetty olemattomaksi ja poistettu maailmasta, kaikki on sallittua. Ja sen jälkeen ei ole pahuutta, jota ei voisi järjellä puolustella. Käynnissä oleva hyökkäyssotakin sen hyvin osoittaa. Jopa viattoman ihmisen surmaaminen voidaan selittää moraalisesti oikeutetuksi ja hyödylliseksi. Tästä näkökulmasta voimme tarkastella myös Dachaun miksi-kysymystä.

Raamatussa kerrotaan miten Jumala ilmaisi itsensä ja tahtonsa Israelin kansalle: ”…minä olen Herra, sinun Jumalasi… Muuta jumalaa sinulla ei ole, ei muuta auttajaa kuin minä yksin.” (Hoos.12:4). Ihmistä vaivaa syntiinlankeemuksessa katkennut yhteys Luojaansa ja sen seurauksena läsnä oleva synti. Korjaus katkenneeseen yhteyteen löytyy vain Kristuksessa. Hän tarjoaa edelleen sovinnon ja yhteyden kättä synnistä riippuvaiselle ihmiselle. Rukouksenamme olkoon, että rakkauden Jumalan lahja Jeesuksessa saisi tulla yhä useamman Jumalasta erossa elävän valoksi ja kirkkaudeksi. Silloin myös moraaliseen hämäräsokeuteen löytyy uutta kirkkautta, ja vierellä oleva ihminen muuttuukin sisareksi ja veljeksi Kristuksessa, lähimmäiseksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hirmuliskoja ja muita ihmeitä

Susanna Sirviö sairaalapappi Miltä kuulostaa taivaalla liitelevä lentolisko, jonka siipienväli on 10 metriä? Tai jättiläisdinosaurus, joka on saattanut olla 50 metrin ja 200 tonnin kokoinen (sinivalas on noin puolet lyhyempi, mutta voi painaa saman verran)? Entä miten ihmeessä tällainen valtava jättiläisdinosaurus on pystynyt liikkumaan maalla? Kuvittelepa eteesi dinosaurus, joka on norsunkokoinen ja näyttää niin ankalta, laiskiaiselta, kamelilta kuin strutsiltakin. Juuri sellainen oli Deinocheirus! Tiesitkö hirmuliskojen kuninkaasta Tyrannosaurus rexistä, ettei se todennäköisesti osannut karjua eikä se ollut suomupeitteinen ainakaan kokonaan, vaan sillä oli jonkinlainen höyhenpeite? Tällä hirmuliskolla oli banaaninkokoiset terävät hampaat ja sellainen puruvoima leuoissaan, jollaista ei ole millään nykyään elävällä eläimellä.  Ja mä uskon ihmeisiin  tai ainakin sanon niin  olihan joskus tääl  lentävii dinosauruksii Näin laulaa Ellinoora kappaleellaan Dinosauruksii. Niin onhan se uskoma

Täyttymysten alku

Aki Hätinen seurakuntapastori Paavali totesi joskus, että usko on sen todellisuutta, jota toivotaan. Ihmisen toivon kohteena on tulevainen. Se mitä toivotaan, on tavallisen ihmisen mielestä jotain epävarmaa ja jotain epätodellista. Uskolle ja uskossa Jumalan ihmiselle antamat lupaukset ovat kuitenkin jo läsnä olevaa todellisuutta. Usko itsessään jo on osallisuutta kaikkein todellisimmasta todellisuudesta, Jumalan omasta olemuksesta, jota luonnehtivat uskollisuus ja pysyvyys. Voitaisiin sanoa että usko itsessään jo on lupausten täyttymysten alkua. Uskossa on nimittäin läsnä Jumalan sana, Jumalan poika ja näin ollen siis Jumala itse. Aluksi samarialainen nainenkin todisti Jeesuksesta ja sitten hän itse tuli todistamaan sanaa ihmisille.  Kristillinen usko ei kuitenkaan perustu yksin johonkin näkymättömään, vaan myös näkyvään. Jumala lähetti ainoan poikansa, jolloin hän toimi näkyvänä ihmisten joukossa. Tuskin kukaan voi kiistää sitä opetuslasten hämmästystä, kun he huomasivat opettajansa

Luottamuspulassa

Mikko Reijonen aluekappalainen Jokainen meistä tarvitsee tukea elämässään. Tuen antavat ne ihmiset ja rakenteet, jotka olemme hyviksi kokeneet. Luottamus on avain turvautumisessa. Me tiedämme, ettemme hallitse kaikkea. Edes lähimpien ihmisten tekeminen on meidän aistiemme ulottumattomissa. Kaikessa elämässä uskomme, että asiat menevät, näiden ihmisten ja olosuhteiden valossa hyvin. Luottamus on se, joka syntyy, kun uskomme elämänpiirin hyväksi. Suhteemme Jumalaan kysyy myös uskoa. Emme tavoita silmillämme Jumalaa, emme voi kuulla omilla korvillamme, Hänen puhettaan, niin kuin lähimmäistemme. Aito Jumalaan uskominen herättää luottamuksen siihen, mikä kohdistuu kaiken tämän maailman voittaneen Herran läsnäoloon ja vaikutukseen elämässä. Lukiessamme Raamatusta Jeesuksen ihmeellisiä tekoja. Sellaisia, mitkä ovat vain Jumalalle mahdollisia. Tuomme kirjoituksen ymmärryksessämme tähän aikaan. Usein tässä ajassa meiltä puuttuu oma kokemus suuresta ja ihmeellisestä. Kirjoituksen ja meidän t