Siirry pääsisältöön

Kun sinä kuolit

 

Susanna Sirviö
sairaalapappi

Tiesin, että kuolisit. Siihen meitä valmisteltiin ja siihen alkoivat merkit toinen toisensa jälkeen osoittaa. Tilanne tuntui toivottomalta. Kuolema tulisi, se vieras ja kaukainen pian koskettaisi minua. Sinä tulisit pian kuolemaan.

Kun sinä kuolit, sinua lohdutti toivo taivaasta. Kutsuit sitä kodiksi, jonne olit menossa. Sinne olit jo ehtinyt kaivata. Odotit jälleennäkemistä, siellä oli rakas, jonka kohtaamista jo odotit. Saattaisinko minäkin luottaa siihen, että vaikka olet nyt kuollut, me vielä kohtaamme?

Kun sinä kuolit, minun lohtuni ja toivoni oli siinä, että ainakin kipusi ovat nyt loppuneet. Enää et joudu kärsimään. Enää sinua eivät kiusaa sairaus, kehon rappeutuminen eikä mielen murtuminen. Näin vierestä sitä kaikkea oli vaikea katsoa ja sietää, mutta nyt se on ohi – onneksi.

Kun sinä kuolit, tuntui aivan kuin olisin hukassa. Oli paljon tehtävää ja muistettavaa, ja se tuntui välillä työläältäkin. Pahinta ehkä kuitenkin oli yksinäisyys. Sinä lähdit, mutta minä jäin. Aamut olivat viiltäviä, päivisin yritin olla kiireinen ja illat olivat liian pitkiä. Aina välillä pysähdyin kiitollisena miettimään, että onneksi sinä kuolit ennen minua. Lopulta näin päin oli parempi.

Kun sinä kuolit, olin välillä täysin toivoton. Mieli oli musta, maa oli musta ja päivä oli musta. Hapetonta ja raskasta ilmaa vain, joka sai haukkomaan henkeä. En nähnyt mitään tapaa jatkaa eteenpäin. Mutta sitten huomasinkin, että hetken oli helpompi hengittää. Ja huomasin laskevani toivoni sen varaan, että ehkä vielä saan hengitettyä enemmän ja taas enemmän. Ehkä näitä hetkiä tulee vielä lisää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hirmuliskoja ja muita ihmeitä

Susanna Sirviö sairaalapappi Miltä kuulostaa taivaalla liitelevä lentolisko, jonka siipienväli on 10 metriä? Tai jättiläisdinosaurus, joka on saattanut olla 50 metrin ja 200 tonnin kokoinen (sinivalas on noin puolet lyhyempi, mutta voi painaa saman verran)? Entä miten ihmeessä tällainen valtava jättiläisdinosaurus on pystynyt liikkumaan maalla? Kuvittelepa eteesi dinosaurus, joka on norsunkokoinen ja näyttää niin ankalta, laiskiaiselta, kamelilta kuin strutsiltakin. Juuri sellainen oli Deinocheirus! Tiesitkö hirmuliskojen kuninkaasta Tyrannosaurus rexistä, ettei se todennäköisesti osannut karjua eikä se ollut suomupeitteinen ainakaan kokonaan, vaan sillä oli jonkinlainen höyhenpeite? Tällä hirmuliskolla oli banaaninkokoiset terävät hampaat ja sellainen puruvoima leuoissaan, jollaista ei ole millään nykyään elävällä eläimellä.  Ja mä uskon ihmeisiin  tai ainakin sanon niin  olihan joskus tääl  lentävii dinosauruksii Näin laulaa Ellinoora kappaleellaan Dinosauruksii. Niin onhan se uskoma

Täyttymysten alku

Aki Hätinen seurakuntapastori Paavali totesi joskus, että usko on sen todellisuutta, jota toivotaan. Ihmisen toivon kohteena on tulevainen. Se mitä toivotaan, on tavallisen ihmisen mielestä jotain epävarmaa ja jotain epätodellista. Uskolle ja uskossa Jumalan ihmiselle antamat lupaukset ovat kuitenkin jo läsnä olevaa todellisuutta. Usko itsessään jo on osallisuutta kaikkein todellisimmasta todellisuudesta, Jumalan omasta olemuksesta, jota luonnehtivat uskollisuus ja pysyvyys. Voitaisiin sanoa että usko itsessään jo on lupausten täyttymysten alkua. Uskossa on nimittäin läsnä Jumalan sana, Jumalan poika ja näin ollen siis Jumala itse. Aluksi samarialainen nainenkin todisti Jeesuksesta ja sitten hän itse tuli todistamaan sanaa ihmisille.  Kristillinen usko ei kuitenkaan perustu yksin johonkin näkymättömään, vaan myös näkyvään. Jumala lähetti ainoan poikansa, jolloin hän toimi näkyvänä ihmisten joukossa. Tuskin kukaan voi kiistää sitä opetuslasten hämmästystä, kun he huomasivat opettajansa

Luottamuspulassa

Mikko Reijonen aluekappalainen Jokainen meistä tarvitsee tukea elämässään. Tuen antavat ne ihmiset ja rakenteet, jotka olemme hyviksi kokeneet. Luottamus on avain turvautumisessa. Me tiedämme, ettemme hallitse kaikkea. Edes lähimpien ihmisten tekeminen on meidän aistiemme ulottumattomissa. Kaikessa elämässä uskomme, että asiat menevät, näiden ihmisten ja olosuhteiden valossa hyvin. Luottamus on se, joka syntyy, kun uskomme elämänpiirin hyväksi. Suhteemme Jumalaan kysyy myös uskoa. Emme tavoita silmillämme Jumalaa, emme voi kuulla omilla korvillamme, Hänen puhettaan, niin kuin lähimmäistemme. Aito Jumalaan uskominen herättää luottamuksen siihen, mikä kohdistuu kaiken tämän maailman voittaneen Herran läsnäoloon ja vaikutukseen elämässä. Lukiessamme Raamatusta Jeesuksen ihmeellisiä tekoja. Sellaisia, mitkä ovat vain Jumalalle mahdollisia. Tuomme kirjoituksen ymmärryksessämme tähän aikaan. Usein tässä ajassa meiltä puuttuu oma kokemus suuresta ja ihmeellisestä. Kirjoituksen ja meidän t