Kiittäen ja ylistäen

Ilari Kinnunen
kirkkoherra

Yllättävän monella liittyy jouluun ahdistavia tuntemuksia. Mieleen kerääntyy kaikenlaisia paineita. Se on ymmärrettävää, koska elämän tavallisten velvoitteiden rinnalle tulee paljon ylimääräistä. Monenlaista pitäisi ehtiä tehdä ja hankkia. Rahat saattavat olla tiukalla. Paineita tulee myös henkiselle puolelle lähtien kysymyksestä, missä vietän jouluni ja keiden kanssa. Jouluna tavoitellaan ihanteita, mutta ne etääntyvät usein tavoittamattomiin. Tunteet nousevat pintaan hyvässä ja pahassa. Hyvää tahtoa periaatteessa on, mutta käytännössä se unohtuu aika herkästi.

Jouluun valmistautumisessa on tapahtunut toisaalta hyvää kehitystä. Arvelen monen helpottuneen siitä oivalluksesta, että kaappeja ei tarvitse siivota, koska emme vietä niissä joulua. Kiirettä ja materialismia vastavirtaan kulkevia ihmisiä on nykyisin yhä enemmän. Aineettomia joululahjojakin arvostetaan.

Jouluhässäkkää on oikeastaan turha kauhistella. Ainoa keino parantaa tilannetta on hidastaa omia askeleita. Voimme myös ottaa asiaksemme vähentää paineita toisiltamme. Konkreettiset muutokset ovat parhaita, koska ne vaikuttavat eniten. Voisitko esimerkiksi päättää, että tänä vuonna sinun ei tarvitse tehdä jotakin tiettyä jouluvalmistelua, minkä olet aina tehnyt. Voisitko ehdottaa samaa muillekin? Uskallatko luottaa, että joulu tulee, vaikka jotakin entisestä jäisi pois? Ne valmistelut, mitkä lopulta teemme, tulevat tehtyä yhtä hyvin hyvällä kuin pahalla mielellä.

Paimenet palasivat Jeesuksen seimeltä kiittäen ja ylistäen, vaikka heidän elämänsä ei ollut muuttunut ulkoisesti entistä paremmaksi. Joulun tärkein asia on se rauha ja ilo, jonka voimme saada vain Vapahtajamme kautta. Jumalan siunaamaa joulua sinulle!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Lue lisää »

Äidin rukous

Tiedottaja Maija Hagberg Kaappikristityn tunnustus: rukoilen joka yö lapseni puolesta. Lapsuudessani iltarukous oli ainoa arjen uskonnollinen tapa, jonka oma äitini minulle siirsi. Aloin noudattamaan perinnettä heti äidiksi tulemisen alkushokin jälkeen, siis päästyämme lapsen kanssa sairaalasta kotiin puolitoista vuorokautta hänen syntymänsä jälkeen. Kuluneen lähes kuuden vuoden aikana rukouksesta on muodostunut osittain tottumukseen, mutta pohjimmiltaan tarpeeseen perustuva rutiini. En valvo, onko lapsellani joka aamu puhtaat sukat jalassa, mutta öisin aina ennen nukahtamista kiitän ja pyydän. Kiitän, koska lapseni on olemassa ja hän on saanut kehittyä ja kasvaa. Pyydän, koska en voi olla varma lapseni tulevaisuuden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Rukouksessa yhdistyvät ne sydämen asiat, joita en pysty joka hetki tietoisesti käsittelemään: rakkaus, pelko, ilo, suru, usko, epäusko. Maailmassa, ihmisissä, heikkoudet ja kärsimys voivat ilmetä uskomattoman pahoina tekoina. Miten

Lue lisää »

Kuoleman varjon mailta

Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Lue lisää »

Sana viikoksi

Hae tästä blogista