Hyvinvointivaltion perusta

Heini Kesti
kappalainen

Suomea on ihmetelty maailmalla – olemmehan maailman onnellisin kansa huippuluokan oppimistuloksineen ja tasa-arvoineen. Osaamme keksiä ja kehittää, pystyimme säilyttämään itsenäisyyden. Mutta nyt on alkanut kuulua toisenlaisia ääniä: nuorten pahoinvointi lisääntyy, oppimistulokset heikkenevät, velka kasvaa emmekä pysty huolehtimaan heikompiosaisista. Erilaisia teorioita esitetään kaiken tämän syyksi.

Millaiset yhteiskunnat sitten ovat historian saatossa kestäneet? Mikä Suomessa oli toisin, kun selvisimme vaikeista ajoista? Talvisodan ihmeestä on puhuttu, ja ihme se todella olikin kymmenkertaista sotajoukkoa vastaan. Tuolloin presidenttimme antoi määräyksen, että kaikkien tulee rukoilla Jumalaa. Pelkosenniemelle pystytettiin muistomerkki, johon kirjoitettiin ”Tässä auttoi Herra”, muistuttamaan jälkipolvia Jumalan avusta ja antamaan Hänelle kunnia. Jumala on todella siunannut maatamme ja olemme saaneet nauttia yltäkylläisyydestä ja rauhasta.

Tänäänkin voimme kääntyä Jumalan puoleen maamme ja maailman tilanteen vuoksi. Raamattu sanoo: ”Yksin Herralta tulee apu, sinulta kansasi saa siunauksen.” Kun ohjaamme lapsemme ja nuoremme turvautumaan Häneen, on se horjumaton pohja, johon he voivat elämänsä turvallisesti rakentaa. Esimerkillämme voimme näyttää, ettei kaikki ole meidän omissa käsissämme, vaan voimme jättää lapsemme, nuoremme, maamme ja maailman asiat turvallisesti Taivaallisen Isän huomaan. Hän pitää omistaan huolen.

Seurakunta haluaa tukea kasvattajia ja johtajia työssään osallistuen rukousaamiaisen ja kasvatuksen luentojen järjestämiseen Arktikumissa. Yhdessä voimme rakentaa hyvinvoivaa yhteiskuntaa, jossa jokainen meistä on tärkeä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Äidin rukous

Tiedottaja Maija Hagberg Kaappikristityn tunnustus: rukoilen joka yö lapseni puolesta. Lapsuudessani iltarukous oli ainoa arjen uskonnollinen tapa, jonka oma äitini minulle siirsi. Aloin noudattamaan perinnettä heti äidiksi tulemisen alkushokin jälkeen, siis päästyämme lapsen kanssa sairaalasta kotiin puolitoista vuorokautta hänen syntymänsä jälkeen. Kuluneen lähes kuuden vuoden aikana rukouksesta on muodostunut osittain tottumukseen, mutta pohjimmiltaan tarpeeseen perustuva rutiini. En valvo, onko lapsellani joka aamu puhtaat sukat jalassa, mutta öisin aina ennen nukahtamista kiitän ja pyydän. Kiitän, koska lapseni on olemassa ja hän on saanut kehittyä ja kasvaa. Pyydän, koska en voi olla varma lapseni tulevaisuuden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Rukouksessa yhdistyvät ne sydämen asiat, joita en pysty joka hetki tietoisesti käsittelemään: rakkaus, pelko, ilo, suru, usko, epäusko. Maailmassa, ihmisissä, heikkoudet ja kärsimys voivat ilmetä uskomattoman pahoina tekoina. Miten

Lue lisää »

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Lue lisää »

Kuoleman varjon mailta

Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Lue lisää »

Sana viikoksi

Hae tästä blogista