Siirry pääsisältöön

Sellaisena kuin…


 Aki Hätinen, seurakuntapastori

Löysin joku aika sitten Rovaniemen kirjastosta Louis Mallen ohjaaman elokuvan Lacombe Lucien, vuodelta 1974. Kiitos kirjaston henkilökunnalle suosituksesta! Elokuvan päähenkilö Lucien on 17-vuotias poika, miehitetyssä Ranskassa toisen maailmansodan aikoihin. Lucien haluaa liittyä Ranskan vastarintaliikkeeseen taistellakseen maanmiestensä rinnalla natseja vastaan, mutta vastarintaliike torjuu hänet iän takia. Lucien päätyy Gestapon palvelukseen kavaltamaan omia maanmiehiään, ajattelematta asian kääntöpuolta. Lucienin rakastuttua juutalaistyttöön, asiat alkavat näyttäytyä uudessa valossa. Elokuva oli ensimmäinen, joka kertoi niistä ranskan kansalaisista, jotka valitsivat sotavuosina Natsi-Saksan puolen. Miksi Ranskan hallitus teki yhteistyötä saksalaisten kanssa miehityksen aikana? Miksi jotkut rankalaiset kohdistivat järjestäytynyttä terroria omia kansalaisiaan vastaan miehittäjien rinnalla? Nämä ovat kysymyksiä, joihin ei ole yksinkertaisia vastauksia.

Elokuva esittelee nuoren Lucienin, joka kaipaa hyväksyntää. Kun hän ei saa sitä maanmiehiltään, hän joutuu hyväksikäytetyksi. Hyväksyntä on perustarve, jonka kautta ihminen peilaa omaa minäkuvaansa. Hyväksynnän hakeminen muuttuu ongelmaksi, jos se vie itsetuntoa nakertavaan riippuvuussuhteeseen, joka tekee alttiiksi manipulaatiolle.

On kaksi, jotka voivat auttaa kielteisten riippuvuussuhteiden kierteessä. Ensimmäinen on keskittyminen itseensä, omaan ajatteluunsa ja tavoitteisiinsa. Ja toinen on kääntyminen Vapahtajamme puoleen. Hän ei vaadi mitään, vaan rohkaisee luottamaan sellaiseen rakkauteen, joka on ehdotonta. Tuo rakkaus konkretisoitui, sovitustyönä ristinpuulla.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Äidin rukous

  Tiedottaja Maija Hagberg  Kaappikristityn tunnustus: rukoilen joka yö lapseni puolesta. Lapsuudessani iltarukous oli ainoa arjen uskonnollinen tapa, jonka oma äitini minulle siirsi. Aloin noudattamaan perinnettä heti äidiksi tulemisen alkushokin jälkeen, siis päästyämme lapsen kanssa sairaalasta kotiin puolitoista vuorokautta hänen syntymänsä jälkeen. Kuluneen lähes kuuden vuoden aikana rukouksesta on muodostunut osittain tottumukseen, mutta pohjimmiltaan tarpeeseen perustuva rutiini. En valvo, onko lapsellani joka aamu puhtaat sukat jalassa, mutta öisin aina ennen nukahtamista kiitän ja pyydän. Kiitän, koska lapseni on olemassa ja hän on saanut kehittyä ja kasvaa. Pyydän, koska en voi olla varma lapseni tulevaisuuden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Rukouksessa yhdistyvät ne sydämen asiat, joita en pysty joka hetki tietoisesti käsittelemään: rakkaus, pelko, ilo, suru, usko, epäusko. Maailmassa, ihmisissä, heikkoudet ja kärsimys voivat ilmetä uskomattoman pahoina tekoina. Miten
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sota, synti ja Kristus

  Jan Pohjonen seurakunta- ja oppilaitospastori Kohta vuoden kestänyt hyökkäyssota Ukrainassa on ollut kaikille sitä seuranneille järkytys. Sotakentillä ihmisessä pääsevät valloilleen ne ihmisyyden pimeimmät puolet, joiden olemassaolon olemme halunneet unohtaa. Vaikka nykyihminen kyllä viihtyy väkivaltaviihteen parissa, haluaa hän kyetä vaihtamaan kanavaa, kun pelottaa liikaa. Oikean sodan ja kärsimyksen kanssa tämä ei kuitenkaan onnistu. Sodan kauheudet eivät jää järkyttävyydestään huolimatta kristinuskon kielen tavoittamattomiin. Viha ja viattomiin kohdistuva väkivalta on syntiä, rikos Jumalaa ja lähimmäistä vastaan. Syy pahan taustalla taas on lankeaminen syntiin, mikä on särkenyt yhteytemme niin Jumalaan, lähimmäiseen kuin itseemme. Rovaniemen kirkon fresko on maalattu meille varoitukseksi siitä syntisyydestä, joka ihmiskuntaa vaivaa. Vaikka freskoon ei ole maalattu kivääreitä tai tankkeja, freskon oikeassa laidassa ihmisen sisäinen pahuus on saanut ihmiskunnan kääntymään itseä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Katumuksen ABC

  Sairaalapastori Susanna Sirviö Tuhkakeskiviikko. Siitä alkaa paastonaika, suuri paasto, joka kestää 40 päivää aina pääsiäiseen asti. Kirkossamme on perinteenä viettää iltakirkkoa tuhkakeskiviikkona. Siellä ihminen voi tulla papin luo hakemaan tuhkaristin otsaansa merkkinä katumuksesta ja parannuksesta. Katumus. Tuntuu pahalta tai vaivaa mieltä jokin asia, jonka on tehnyt, sanonut tai ajatellut. Sen toivoisi saavansa tekemättömäksi tai tuntuu, että pitäisi pyytää anteeksi. Kristillisessä perinteessä kaduttavista asioista on usein puhuttu syntinä. Synti on jotain, joka vie ihmistä kauemmaksi Jumalasta, rikkoo vastoin Jumalaa, toisia ihmisiä ja itseä. Synti ei kuitenkaan ole ihmisen yksittäisiä tekoja, vaan paremminkin asenne suhteessa Jumalaan, lähimmäisiin ja itseensä. Syyllisyys. Liittyy niihin asioihin, joissa kokee tehneensä väärin tai jättänyt tekemättä oikein. Syyllisyys voi helpottua, kun myöntää tehneensä väärin, pyytää anteeksi ja saa anteeksi. Joskus syyllisyyden tuntees
Lähetä kommentti
Lue lisää