Siirry pääsisältöön

Rauha tälle kodille

 

vs. Perheasiainneuvottelukeskuksen johtaja, perheneuvoja Marjo Rundgren

Otsikossa lainaan Jeesuksen sanoja ensi sunnuntain tekstistä Luuk.10: 5; ”Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: ”Rauha tälle kodille.” Tämä kohta puhutteli minua ja halusin pohtia sitä enemmän tässä ajassa.

Rauhaa, pysähtymistä, lepoa ja aitoa läsnäoloa me kaipaamme tässä ajassa. Miten voisimme viestiä rauhaa toisillemme? Elämässä tapahtuu asioita, joita emme voi muuttaa, voimme muuttaa sen, miten suhtaudumme niihin. Voimme kohdata toisemme kiitollisin mielin ja rauhallisesti rakastaen.

Jokaisen elämään kuuluu vastoinkäymiset. Olen kuullut sanottavan, että vastoinkäymiset vahvistavat. Voi se niinkin olla, mutta ilman, että löytää ymmärryksen itse elämälleen ja sen vaiheisiin, on vaikea löytää rauhaa sydämeen tai toivottaa rauhaa kodille.

Erilaisten elämänvaiheiden jälkeen en enää haikaile sitä, että olisipa lapsuuteni ollut toisenlainen. Olen ihminen ja tarvitsen rakkautta ja välittämistä läpi elämän niin kuin jokainen pieni lapsi. Rakkaus on elämän peruselementti.

Yeboyahin sanoja lainatakseni; ”Minua kiinnostavat rauha, lempeys ja pehmeys. Haluan kuroa vastakkainasettelua ja lisätä ymmärrystä ja armollisuutta toisiamme kohtaan.”

”Anteeksiantava ja laupias on Herra,

Hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä.

Herra on hyvä kaikille, Hän armahtaa luotujaan.” Ps.145;8-9



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Äidin rukous

  Tiedottaja Maija Hagberg  Kaappikristityn tunnustus: rukoilen joka yö lapseni puolesta. Lapsuudessani iltarukous oli ainoa arjen uskonnollinen tapa, jonka oma äitini minulle siirsi. Aloin noudattamaan perinnettä heti äidiksi tulemisen alkushokin jälkeen, siis päästyämme lapsen kanssa sairaalasta kotiin puolitoista vuorokautta hänen syntymänsä jälkeen. Kuluneen lähes kuuden vuoden aikana rukouksesta on muodostunut osittain tottumukseen, mutta pohjimmiltaan tarpeeseen perustuva rutiini. En valvo, onko lapsellani joka aamu puhtaat sukat jalassa, mutta öisin aina ennen nukahtamista kiitän ja pyydän. Kiitän, koska lapseni on olemassa ja hän on saanut kehittyä ja kasvaa. Pyydän, koska en voi olla varma lapseni tulevaisuuden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Rukouksessa yhdistyvät ne sydämen asiat, joita en pysty joka hetki tietoisesti käsittelemään: rakkaus, pelko, ilo, suru, usko, epäusko. Maailmassa, ihmisissä, heikkoudet ja kärsimys voivat ilmetä uskomattoman pahoina tekoina. Miten

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Sota, synti ja Kristus

  Jan Pohjonen seurakunta- ja oppilaitospastori Kohta vuoden kestänyt hyökkäyssota Ukrainassa on ollut kaikille sitä seuranneille järkytys. Sotakentillä ihmisessä pääsevät valloilleen ne ihmisyyden pimeimmät puolet, joiden olemassaolon olemme halunneet unohtaa. Vaikka nykyihminen kyllä viihtyy väkivaltaviihteen parissa, haluaa hän kyetä vaihtamaan kanavaa, kun pelottaa liikaa. Oikean sodan ja kärsimyksen kanssa tämä ei kuitenkaan onnistu. Sodan kauheudet eivät jää järkyttävyydestään huolimatta kristinuskon kielen tavoittamattomiin. Viha ja viattomiin kohdistuva väkivalta on syntiä, rikos Jumalaa ja lähimmäistä vastaan. Syy pahan taustalla taas on lankeaminen syntiin, mikä on särkenyt yhteytemme niin Jumalaan, lähimmäiseen kuin itseemme. Rovaniemen kirkon fresko on maalattu meille varoitukseksi siitä syntisyydestä, joka ihmiskuntaa vaivaa. Vaikka freskoon ei ole maalattu kivääreitä tai tankkeja, freskon oikeassa laidassa ihmisen sisäinen pahuus on saanut ihmiskunnan kääntymään itseä