Siirry pääsisältöön

Tarvitsetko uskonpuhdistusta?

 

Aluekappalainen Mikko Reijonen

Martti Luther oli augustinolaismunkki, joka eli hyvin voimakkaan kurin alla. Hänen elämäänsä sisältyi voimakkaat katumukseen ja parannukseen kuuluvat menot. Hän paastosi myös paljon. Jatkuvan parannuksen teon keskellä, luostarin alkeellisen elämän ympäröimänä, hän etsi sisäistä rauhaa Jumalan kanssa. Erittäin pitkälle viety itsekuri, nimenomaan uskon asioissa. Sai hänet ajattelemaan toisin.

Martti Luther oivalsi Jumalan armosta jotain uutta. Hän luopui itsekeskeisestä omasta uskosta, Kristuksen tähden. Hän ymmärsi, että tie Jumalan yhteyteen ei kulje ihmisen omien ponnistelujen kautta. Sola fide, sola gratia, solus Christus, ovat Lutherin laatimia periaatteita uskollemme. Suomeksi nuo tarkoittavat, että yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Mitä nämä merkitsevät sinulle?

Usein emme elä kuten Luther. Emme ole samanlaisissa olosuhteissa, eikä sisäinen kurimme saa aikaan samoja asioita. Silti tekopyhyyden läsnäololta emme voi välttyä. Ulkoinen hurskaus, jossa esitämme jotain muuta, mitä olemme, vaivaa useaa. Pahinta on sisällä koetut tuskan uskon tähden. Uskon nimissä, me koemme syyllisyyttä ja häpeää, vaikka lähimmäissuhteiden ja elämän valossa siihen ei olisi aihetta. Koemme, että meidän pitää olla jotain muuta, koska uskomme.

On hienoa oivaltaa, että Jumala ei tee sisälle piilotetulla uskollamme mitään. Hän on elossa joka tapauksessa. Usko Häneen on yhteyttä, joka avaa armon todellisuuden, Kristuksen tähden. Merkityksemme ihmisinä nähdään lähimmäissuhteissa, rakkauden vaikuttamina tekoina. Tarvitsemme itse sydämeemme, mitä sitten annamme. Oma hurskaus estää rakkauden kokemisen itseltäkin. Mitä sen jälkeen voimme enää antaa?

Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Äidin rukous

  Tiedottaja Maija Hagberg  Kaappikristityn tunnustus: rukoilen joka yö lapseni puolesta. Lapsuudessani iltarukous oli ainoa arjen uskonnollinen tapa, jonka oma äitini minulle siirsi. Aloin noudattamaan perinnettä heti äidiksi tulemisen alkushokin jälkeen, siis päästyämme lapsen kanssa sairaalasta kotiin puolitoista vuorokautta hänen syntymänsä jälkeen. Kuluneen lähes kuuden vuoden aikana rukouksesta on muodostunut osittain tottumukseen, mutta pohjimmiltaan tarpeeseen perustuva rutiini. En valvo, onko lapsellani joka aamu puhtaat sukat jalassa, mutta öisin aina ennen nukahtamista kiitän ja pyydän. Kiitän, koska lapseni on olemassa ja hän on saanut kehittyä ja kasvaa. Pyydän, koska en voi olla varma lapseni tulevaisuuden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Rukouksessa yhdistyvät ne sydämen asiat, joita en pysty joka hetki tietoisesti käsittelemään: rakkaus, pelko, ilo, suru, usko, epäusko. Maailmassa, ihmisissä, heikkoudet ja kärsimys voivat ilmetä uskomattoman pahoina tekoina. Miten
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Sota, synti ja Kristus

  Jan Pohjonen seurakunta- ja oppilaitospastori Kohta vuoden kestänyt hyökkäyssota Ukrainassa on ollut kaikille sitä seuranneille järkytys. Sotakentillä ihmisessä pääsevät valloilleen ne ihmisyyden pimeimmät puolet, joiden olemassaolon olemme halunneet unohtaa. Vaikka nykyihminen kyllä viihtyy väkivaltaviihteen parissa, haluaa hän kyetä vaihtamaan kanavaa, kun pelottaa liikaa. Oikean sodan ja kärsimyksen kanssa tämä ei kuitenkaan onnistu. Sodan kauheudet eivät jää järkyttävyydestään huolimatta kristinuskon kielen tavoittamattomiin. Viha ja viattomiin kohdistuva väkivalta on syntiä, rikos Jumalaa ja lähimmäistä vastaan. Syy pahan taustalla taas on lankeaminen syntiin, mikä on särkenyt yhteytemme niin Jumalaan, lähimmäiseen kuin itseemme. Rovaniemen kirkon fresko on maalattu meille varoitukseksi siitä syntisyydestä, joka ihmiskuntaa vaivaa. Vaikka freskoon ei ole maalattu kivääreitä tai tankkeja, freskon oikeassa laidassa ihmisen sisäinen pahuus on saanut ihmiskunnan kääntymään itseä
Lähetä kommentti
Lue lisää »