Meidän yhteisö

Sairaalapastori Susanna Sirviö:

Seurakunnassamme on kokoontunut puolen vuoden ajan keskusteluryhmä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Tämä on uutta toimintaa meillä ja on voinut herättää pohdintaa seurakunnassa: Tarvitaanko näille vähemmistöille erityisesti suunnattua toimintaa? Onko tämä kirkkopolitiikkaa?

Ensimmäisen kauden lähestyessä loppua, pyysimme ryhmäläisiltä ajatuksia tämän ryhmän ja työn merkityksestä. Merkitys on ollut suurempi kuin työntekijänä on osannut kuvitellakaan.

Uskovat sateenkaari-ihmiset ovat vähemmistön vähemmistö. He voivat kokea, etteivät ole hyväksyttyjä toisten sateenkaari-ihmisten joukossa, koska me muut kristityt olemme luoneet kirkosta niin huonon ja tuomitsevan kuvan. Eivätkä he koe olevansa hyväksyttyjä toisten uskovien joukossa seksuaalisuutensa tai sukupuolensa vuoksi. Mutta tässä ryhmässä he ovat kokeneet, että voivat kuulua joukkoon peittelemättä mitään. Se rohkaisee heitä olemaan oma Luojan luoma itsensä.

Lisäksi he ovat saaneet uskovien yhteisön, jota jollain tasolla kai jokainen meistä kaipaa. Ryhmässä on saanut yhdessä pohtia Jumalaa ja omaa uskoaan. On syntynyt yhteenkuuluvuuden tunnetta, turvallisuutta, luottamusta ja oivalluksia. Vertaisuudella on ollut iso merkitys.

Seurakunnassa, sen jäsenissä ja työntekijöissä, on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia tai heidän läheisiään – sitä ei voi kiistää. Seurakunnan keskusteluryhmä ja yhteistyö Arctic Priden kanssa on luonut toivoa siitä, että jokainen saisi olla kokonaisena totta myös seurakunnassa. Se on tehnyt seurakuntaa saavutettavammaksi.

Helposti lähestyttävä seurakunta, jossa saa rohkeasti olla oma itsensä, jossa on lupa pohtia, tutkia ja keskustella, jossa voi kokea vertaisuutta – se kuulostaa seurakunnalta, johon ylpeästi haluan kuulua. Toivottavasti se kutsuu myös sinua luokseen!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Lue lisää »

Kuoleman varjon mailta

Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Lue lisää »

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu

Lue lisää »

Sana viikoksi

Hae tästä blogista