Siirry pääsisältöön

Meidän yhteisö

Sairaalapastori Susanna Sirviö:

Seurakunnassamme on kokoontunut puolen vuoden ajan keskusteluryhmä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Tämä on uutta toimintaa meillä ja on voinut herättää pohdintaa seurakunnassa: Tarvitaanko näille vähemmistöille erityisesti suunnattua toimintaa? Onko tämä kirkkopolitiikkaa?

Ensimmäisen kauden lähestyessä loppua, pyysimme ryhmäläisiltä ajatuksia tämän ryhmän ja työn merkityksestä. Merkitys on ollut suurempi kuin työntekijänä on osannut kuvitellakaan.

Uskovat sateenkaari-ihmiset ovat vähemmistön vähemmistö. He voivat kokea, etteivät ole hyväksyttyjä toisten sateenkaari-ihmisten joukossa, koska me muut kristityt olemme luoneet kirkosta niin huonon ja tuomitsevan kuvan. Eivätkä he koe olevansa hyväksyttyjä toisten uskovien joukossa seksuaalisuutensa tai sukupuolensa vuoksi. Mutta tässä ryhmässä he ovat kokeneet, että voivat kuulua joukkoon peittelemättä mitään. Se rohkaisee heitä olemaan oma Luojan luoma itsensä.

Lisäksi he ovat saaneet uskovien yhteisön, jota jollain tasolla kai jokainen meistä kaipaa. Ryhmässä on saanut yhdessä pohtia Jumalaa ja omaa uskoaan. On syntynyt yhteenkuuluvuuden tunnetta, turvallisuutta, luottamusta ja oivalluksia. Vertaisuudella on ollut iso merkitys.

Seurakunnassa, sen jäsenissä ja työntekijöissä, on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia tai heidän läheisiään – sitä ei voi kiistää. Seurakunnan keskusteluryhmä ja yhteistyö Arctic Priden kanssa on luonut toivoa siitä, että jokainen saisi olla kokonaisena totta myös seurakunnassa. Se on tehnyt seurakuntaa saavutettavammaksi.

Helposti lähestyttävä seurakunta, jossa saa rohkeasti olla oma itsensä, jossa on lupa pohtia, tutkia ja keskustella, jossa voi kokea vertaisuutta – se kuulostaa seurakunnalta, johon ylpeästi haluan kuulua. Toivottavasti se kutsuu myös sinua luokseen!

Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Rakkaudella kohtaaminen

Viestinnän asiantuntija Susanna Karila: Tulevana sunnuntaina on kirkkovuoden aiheena: ”Kadonnut ja jälleen löytynyt - Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.”  Olen kuullut, että moni haluaisi tulla mukaan seurakunnan toimintaan, mutta kokee kirkon sulkevaksi yhteisöksi. On todella harmillista kuulla tällaista. Ajattelen, että Kristuksen seuraajina kaikkien seurakunnassa toimivien, palvelevien ja aktiivisesti käyvien tulisi nimenomaan kutsua uusia ihmisiä mukaan ja kohdata heidät ilolla. ”Mahtavaa, että juuri sinä tulit tänne tänään!” Jeesus oli rakkaudellinen esimerkki siitä, että hän ei kääntänyt ketään pois luotaan. Jeesus kutsui kaikkia seuraamaan itseään, myös heikompiosaisia ja aterioi heidän kanssaan.  ”Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: »Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!» Jeesus kuuli sen...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Toisenlaista paastoa odottaen

Kanttori Joona Saraste Itsekieltäymys koetaan narsistisessa ajassamme varsin nihkeänä avauksena. Mutta mitä onkaan Jesajan tarkoittama toisenlainen paasto, itsekieltäymys, joka lupaa ilon ja hyvinvoinnin? Mitä siitä opetti Jeesus, rakkauden ammattilainen ja mitä sanoo kristinusko, rakkauden yliopisto? Rakkaus on rajoja. Rajattomalle toiminnalle tarvitaan toisinaan paljon rajanvetoa ja rajoituksia, enkä tarkoita tällä ainoastaan käynnissä olevia sotia. Sota meissä itsessämme on yhtä ajankohtainen ja siinä mielessä mielenkiintoinen, että sen taistelujen hedelmistä pääsemme nauttimaan jo nyt. Rajatko siis tuovat  ilon ja onnen? Jatkuvan kasvun ideologia on ihastuttava harha. Se lupaa, mutta ei anna. On ekologista sivistystä ja omantunnon kysymys, että myönnämme tosiasiat, kuten kasvun rajat. Suostunko tarkentamaan katsettani ja myöntämään, että kenties minunkin elintapani vaativat muutosta? Paasto kääntää jatkuvan kasvun koskemaan meitä itseämme. Kun tapamme ovat elonkehän hyvinvoinni...
Lähetä kommentti
Lue lisää »