Meidän yhteisö

Sairaalapastori Susanna Sirviö:

Seurakunnassamme on kokoontunut puolen vuoden ajan keskusteluryhmä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Tämä on uutta toimintaa meillä ja on voinut herättää pohdintaa seurakunnassa: Tarvitaanko näille vähemmistöille erityisesti suunnattua toimintaa? Onko tämä kirkkopolitiikkaa?

Ensimmäisen kauden lähestyessä loppua, pyysimme ryhmäläisiltä ajatuksia tämän ryhmän ja työn merkityksestä. Merkitys on ollut suurempi kuin työntekijänä on osannut kuvitellakaan.

Uskovat sateenkaari-ihmiset ovat vähemmistön vähemmistö. He voivat kokea, etteivät ole hyväksyttyjä toisten sateenkaari-ihmisten joukossa, koska me muut kristityt olemme luoneet kirkosta niin huonon ja tuomitsevan kuvan. Eivätkä he koe olevansa hyväksyttyjä toisten uskovien joukossa seksuaalisuutensa tai sukupuolensa vuoksi. Mutta tässä ryhmässä he ovat kokeneet, että voivat kuulua joukkoon peittelemättä mitään. Se rohkaisee heitä olemaan oma Luojan luoma itsensä.

Lisäksi he ovat saaneet uskovien yhteisön, jota jollain tasolla kai jokainen meistä kaipaa. Ryhmässä on saanut yhdessä pohtia Jumalaa ja omaa uskoaan. On syntynyt yhteenkuuluvuuden tunnetta, turvallisuutta, luottamusta ja oivalluksia. Vertaisuudella on ollut iso merkitys.

Seurakunnassa, sen jäsenissä ja työntekijöissä, on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia tai heidän läheisiään – sitä ei voi kiistää. Seurakunnan keskusteluryhmä ja yhteistyö Arctic Priden kanssa on luonut toivoa siitä, että jokainen saisi olla kokonaisena totta myös seurakunnassa. Se on tehnyt seurakuntaa saavutettavammaksi.

Helposti lähestyttävä seurakunta, jossa saa rohkeasti olla oma itsensä, jossa on lupa pohtia, tutkia ja keskustella, jossa voi kokea vertaisuutta – se kuulostaa seurakunnalta, johon ylpeästi haluan kuulua. Toivottavasti se kutsuu myös sinua luokseen!