Siirry pääsisältöön

Tekstit

Äärimmäisyyksien keskellä

  Sanna Kierivaara sairaalapappi Me puhumme enimmäkseen pohjimmiltaan itsestämme, silloinkin, kun luulemme puhuvamme toisista. Sijoitamme toisiin ihmisiin meille liian vaikeita tai käsittämättömiä tunteita ja kokemuksia. Usein on niin, että mitä kiihtyneemmin puhumme toisista ihmisistä, sitä syvempi on oma tiedostamattomuutemme siitä, mistä itsestämme huomaamattamme koitamme kertoa ja toivomme tulevamme ymmärretyiksi.   Meidän on hyvä puhua toisille ääneen. Toinen ihminen voi toimia meille peilinä. Jos puhuessamme kuuntelemme, saatamme havaita peilaamamme kuvan ja tunnistaa itseämme paremmin. Tätäkin taitoa voimme harjoitella.   Me emme koskaan tunnista ja tiedosta itseämme kokonaan. Toisista puhumattakaan. Tähän rajallisuuteen meidän on tyytyminen. Tiedostamaton vaikuttaa meissä ja saa meidät monet kerrat kummastelemaan omaa ja toisten käytöstä. Tiedostamattamme välttelemme sitä, mitä pelkäämme ja myös sitä, mitä ihailemme, mutta emme voi itsessämme kohdata ja koittaa ottaa haltuu
Uusimmat tekstit

Hyvinvointivaltion perusta

  Heini Kesti kappalainen Suomea on ihmetelty maailmalla – olemmehan maailman onnellisin kansa huippuluokan oppimistuloksineen ja tasa-arvoineen. Osaamme keksiä ja kehittää, pystyimme säilyttämään itsenäisyyden. Mutta nyt on alkanut kuulua toisenlaisia ääniä: nuorten pahoinvointi lisääntyy, oppimistulokset heikkenevät, velka kasvaa emmekä pysty huolehtimaan heikompiosaisista. Erilaisia teorioita esitetään kaiken tämän syyksi. Millaiset yhteiskunnat sitten ovat historian saatossa kestäneet? Mikä Suomessa oli toisin, kun selvisimme vaikeista ajoista? Talvisodan ihmeestä on puhuttu, ja ihme se todella olikin kymmenkertaista sotajoukkoa vastaan. Tuolloin presidenttimme antoi määräyksen, että kaikkien tulee rukoilla Jumalaa. Pelkosenniemelle pystytettiin muistomerkki, johon kirjoitettiin ”Tässä auttoi Herra”, muistuttamaan jälkipolvia Jumalan avusta ja antamaan Hänelle kunnia. Jumala on todella siunannut maatamme ja olemme saaneet nauttia yltäkylläisyydestä ja rauhasta. Tänäänkin voimme

Elävään kuvaan Jeesuksen kanssa

  Mikko Reijonen aluekappalainen Loppiaisen jälkeen siivoamme kotejamme joulukoristeista. Kuusi on saanut lähteä jo jokin aikaa sitten pois. Kynttilät ja valot päätyvät nekin laatikoihin, odottamaan taas ensi joulua. Joillakin meillä saattaa olla seinillä uskonnollista symboliikkaa. Joulun aikana esiin on nostettu kuva seimen lapsesta Jeesuksesta, koristamaan ja tuomaan hellyyttä jouluun. Osalla meillä on ympäri vuoden seinällään kuvia Jeesuksesta. Tavallisimpia ovat juuri kuvat Jeesuksesta lapsena tai paimenena. Mitä nämä koristeet meille antavat? Mikä merkitys niillä on? Monelle ne ovat raameissaan olevia hienoja tauluja. Niitä on saatettu periä isovanhemmilta ja nyt ne jatkavat eloaan elottomana raameissaan. Jos samaistamme itsemme, vaikka taiteilijan tilanteeseen, joka on luonut nuo teokset, niin mitä siitä oivallamme? Ensiksi hänen on täytynyt olla motivoitunut tekemään ja kuvaamaan juuri noita henkilöitä. Toisekseen motivaatio syntyy vain, jos taiteilijalla on henkilökohtainen

Alku on aina tänään

  Aki Hätinen seurakuntapastori Lontoossa v. 1818 julkaistiin Mary Shelleyn romaani Frankenstein – uusi Prometheus . Kirja sijoittuu Sveitsiin, jossa aatelismies Victor Frankenstein lähtee opiskelemaan luonnontieteitä. Hän tekee myös omia kokeitaan ja yhtenä yönä hän luo keinotekoisen olennon, joka on niin kauhistuttavan näköinen, että Frankenstein itsekin kavahtaa sitä. Olento pääsee karkuun laboratoriosta, mistä seuraa sarja odottamattomia tapahtumia. Kyseinen teos on traaginen tarina olennosta, joka ei kauhistuttavan ulkonäkönsä takia löydä yhtään ystävää. Olento auttaa salaa vaikeuksiin joutunutta viljelijäperhettä, jopa pelastaa nuoren naisen roistojen kynsistä. Silti hänet torjutaan. Teos herättää useita kysymyksiä. Voiko ihminen voittaa elämän ja kuoleman rajan tieteen keinoin? Voiko ihminen mennä äärimmäisyyksiin ja mitä siitä seuraa? Onko ihminen luonnostaan hyvä? Voivatko yhteiskunnan normit ja ihmisten ennakkoluulot, muuttaa ihmisen pahaksi? ”Sydämeni oli muokattu olemaa

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan

  Mikko Salo seurakuntapastori Virsi 600 on yksi virsikirjamme rakastetuimpia, ja sopii hyvin uuteen vuoteen. Siinä lauletaan Hyvyyden voiman ihmeellisestä suojasta, johon olemme kaikki hiljaa kätketyt. Virren koskettavuuden taustalla on myös sen syntytausta: alkuperäisen saksankielisen tekstin on kirjoittanut pappi ja teologi Dietrich Bonhoeffer vuonna 1944, ollessaan odottamassa tuomiotaan. Hän oli yksi harvoja, joka avoimesti vastusti kansallissosialistisia vallanpitäjiä. Loppunsa hän koki keskitysleirillä seuraavan vuoden alussa. Tekstin Bonhoeffer lähetti perheelleen, aavistaen oman loppunsa, mutta myös kolmannen valtakunnan lopun olevan tulossa. Virsi kertoo taistelusta pahaa vastaan. Menneenä vuonna jouduimme huomaamaan, että maailmassa on edelleen paljon pahaa. Siitä kertoivat muun muassa Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa sekä Rautjärven kirkonpoltto jouluaamuna. Enemmän kuin pahasta, virressä lauletaan kuitenkin luottamuksesta hyvään kaiken pahan keskellä. Luottamuksesta uskol

Lahja taivaan tähtien Isältä

  Heini Kesti kappalainen Muistan joulun, jolloin en saanut juuri mitään lahjaksi. Huomasin äidin katselevan, kun pikkusiskoni sai monia paketteja. Yhtäkkiä hän sanoi: ”Nyt taisi joulupukki erehtyä, tämä lahja olikin sinulle”, ja ojensi minulle uudet nukenvaatteet. En muista harmitelleeni lahjojen vähyyttä, mutta äidin toiminta ilahdutti, erityisesti koska nukke, joka vaatteet sai, oli minulle hyvin rakas, olinhan itsekin valmistanut nukelle pienet tossut lahjaksi. Lahjat voivat olla meille tärkeitä. Muistamme hetken, kun lahjalla on ajateltu juuri minua. Tai hetken, kun saimme antaa jollekin toiselle ilahduttavan lahjan. Jo ensimmäinen joulu oli antamista ja saamista: Maria ja Joosef saivat pojan, paimenet saivat kuulla enkelien laulun ja löytää maailman vapahtajan, tietäjät toivat lahjoja Jeesukselle. Mutta erityisesti koko maailma sai jouluna pelastuksen lahjaksi. Tuon pienen pojan kautta katkennut suhde Taivaan Isään tuli konkreettisesti mahdolliseksi. Lapset odottavat innoissa

Kiittäen ja ylistäen

  Ilari Kinnunen kirkkoherra Yllättävän monella liittyy jouluun ahdistavia tuntemuksia. Mieleen kerääntyy kaikenlaisia paineita. Se on ymmärrettävää, koska elämän tavallisten velvoitteiden rinnalle tulee paljon ylimääräistä. Monenlaista pitäisi ehtiä tehdä ja hankkia. Rahat saattavat olla tiukalla. Paineita tulee myös henkiselle puolelle lähtien kysymyksestä, missä vietän jouluni ja keiden kanssa. Jouluna tavoitellaan ihanteita, mutta ne etääntyvät usein tavoittamattomiin. Tunteet nousevat pintaan hyvässä ja pahassa. Hyvää tahtoa periaatteessa on, mutta käytännössä se unohtuu aika herkästi. Jouluun valmistautumisessa on tapahtunut toisaalta hyvää kehitystä. Arvelen monen helpottuneen siitä oivalluksesta, että kaappeja ei tarvitse siivota, koska emme vietä niissä joulua. Kiirettä ja materialismia vastavirtaan kulkevia ihmisiä on nykyisin yhä enemmän. Aineettomia joululahjojakin arvostetaan. Jouluhässäkkää on oikeastaan turha kauhistella. Ainoa keino parantaa tilannetta on hidastaa o