Susanna Karila, viestinnän asiantuntija Lapsen usko ja äidin opettama iltarukous on kantanut minua tähän päivään saakka. Vaikkakin toki nuoruuden kuohuissa lapsuuden opit vähän välillä haalistuivatkin mielestä. Aikuisiällä taas kiinnostuin elämän suurista kysymyksistä ja tulin tietoiseksi elämän rajallisuudesta. Me emme ole täällä loputtomiin ja siksi onkin tärkeää, miten vietämme sen matkan ja kuka toimii matkamme oppaana. Paras matkaopas elämässämme on tietenkin Jeesus. Hän luo meihin uskoa vaikeuksien keskellä, antaa meille toivoa tulevasta ja opettaa rakastamaan lähimmäistään. Jeesus toimi myös edesmenneen isoisäni oppaana hänen elämänsä loppuun asti. Papallani oli ajatus siitä, ettei kaikki pääty kuolemaan. Häntä ei pelottanut siirtyä ajasta iäisyyteen, koska ajatteli kaikkien rakkaiden olevan häntä vastassa hetken koittaessa. Hänen kauniit ajatuksensa lämmittävät vieläkin mieltäni. Toki meistä kukaan ei voi täysin tietää miten asiat etenevät kuoleman jälkeen. Voimm
Osku Eeronheimo, kesäteologi Sananlaskujen kirjan teksti sanoo seuraavaa: ”Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä, / valehtelija johtaa oikeuden harhaan”. Omasta mielestäni tämän on varsin mielenkiintoinen huomautus, ei sen tähden, että se muistuttaisi ihmistä puhumaan totta, vaan sen tähden, että se muistuttaa periaatteiden tärkeydestä. Kristityn tulisi omassa toiminnassaan toimia sen rakkauden lähettiläänä, jonka Jumala toi maan päälle Sanassaan. Toiselle tulee tehdä, niin kuin toivoo itselleen tehtävän. Tämä kultainen sääntö ei kuitenkaan ole kehotus vain kristityille, vaan se voidaan nähdä yleismaailmallisena moraalisena velvoitteena. Ihminen, joka elää Jumalan yhteydessä sekä ihminen, joka elää Hänestä irrallaan, nojaavat suurimman osan jokapäiväisestä päätöksenteostaan intuitiivisiin, ei-tiedostettuihin vaistoihin. Ihmisen omatunto ja sisäinen moraali kertovat hänelle, milloin on tullut tehtyä väärin. Näin tapahtuu myös tapauksessa, jossa ihminen yrittää järkensä avulla oike