Oppilaitospastori Milla Purosalo ”Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä päämääränsä, kun tuomiopäivän koittaessa astumme rohkeasti esiin.” Ja: Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, lempiraamatunkohdassani (1. Joh. 4:17–18) kirjoitetaan. Maailmanlopun viimeinen tuomio kuulostaa kaukaiselta. Käärijän kappale paljastaa toisenlaisen tuomiopäivän, jonka kohtaamme päivittäisessä elämässä: töissä, opiskeluissa, somessa, deittisovelluksissa tai ’viikonloppuna radalla’. Kappale sopii paineistettuun todellisuuteemme, jossa olemme aina arvioitavana. Se saa pohtimaan: Olenko tarpeeksi? Kelpaavatko suoritukseni, kokemukseni, ajatukseni ja elämäni? Tässä todellisuudessa liian moni kokee, että täytyy juoda muutama piña colada, että voi kokea olevansa oma itsensä, riittävä, rakastettava, yhteydessä ja turvassa. Toissa talvena matkustin Havaijille, ja iltaisin hostellin olohuoneessa, jossa hengellinen ja itsensä etsiminen olivat suurta, kiersi kannabissätkä. Kieltäydyin k
Oppilaitospastori Jan Pohjonen: Jos talvi yllättää joka vuosi autoilijat niin yhtä varmasti kevät yllättää joka vuosi kukoistuksellaan pienen ihmisen. Ajaessani viime viikolla pitkin Kemijoen rantaa hämmästyin taas, miten kevät tulee Rovaniemelle kuin salamaniskusta. Vain hetkeä aiemmin paljaana olleet oksat olivat jo hyvää vauhtia muuttumassa vihreiksi ja nurmikko saanut oman tutun värinsä. Ihmeellistä, ajattelin. Tuo luonnon herääminen talven jäljiltä on sijoittunut kauniilla tavalla pääsiäisen jälkeiseen ja helluntain läheisyydessä olevaan aikaan, jota me kirkkovuodessa elämme. Ympärillämme näkemämme kukoistus onkin omiaan muistuttamaan meitä kristinuskon perussanomasta, siitä että aivan kuten kukkivaa luontoaan Luoja ei unohda meitäkään ikitalven vangeiksi. Raamattu lupaa meille selväsanaisesti, että kuten me näemme luonnon heräävän talven horroksesta, myös meidät viimeisenä päivänä herätetään jälleen eloon. Kevättä ja sitä seuraavaa kesää ei osaisi arvostaa ilman talven pimeyt