Sanna Kierivaara sairaalapappi Me puhumme enimmäkseen pohjimmiltaan itsestämme, silloinkin, kun luulemme puhuvamme toisista. Sijoitamme toisiin ihmisiin meille liian vaikeita tai käsittämättömiä tunteita ja kokemuksia. Usein on niin, että mitä kiihtyneemmin puhumme toisista ihmisistä, sitä syvempi on oma tiedostamattomuutemme siitä, mistä itsestämme huomaamattamme koitamme kertoa ja toivomme tulevamme ymmärretyiksi. Meidän on hyvä puhua toisille ääneen. Toinen ihminen voi toimia meille peilinä. Jos puhuessamme kuuntelemme, saatamme havaita peilaamamme kuvan ja tunnistaa itseämme paremmin. Tätäkin taitoa voimme harjoitella. Me emme koskaan tunnista ja tiedosta itseämme kokonaan. Toisista puhumattakaan. Tähän rajallisuuteen meidän on tyytyminen. Tiedostamaton vaikuttaa meissä ja saa meidät monet kerrat kummastelemaan omaa ja toisten käytöstä. Tiedostamattamme välttelemme sitä, mitä pelkäämme ja myös sitä, mitä ihailemme, mutta emme voi itsessämme kohdata ja koittaa ottaa haltuu
Heini Kesti kappalainen Suomea on ihmetelty maailmalla – olemmehan maailman onnellisin kansa huippuluokan oppimistuloksineen ja tasa-arvoineen. Osaamme keksiä ja kehittää, pystyimme säilyttämään itsenäisyyden. Mutta nyt on alkanut kuulua toisenlaisia ääniä: nuorten pahoinvointi lisääntyy, oppimistulokset heikkenevät, velka kasvaa emmekä pysty huolehtimaan heikompiosaisista. Erilaisia teorioita esitetään kaiken tämän syyksi. Millaiset yhteiskunnat sitten ovat historian saatossa kestäneet? Mikä Suomessa oli toisin, kun selvisimme vaikeista ajoista? Talvisodan ihmeestä on puhuttu, ja ihme se todella olikin kymmenkertaista sotajoukkoa vastaan. Tuolloin presidenttimme antoi määräyksen, että kaikkien tulee rukoilla Jumalaa. Pelkosenniemelle pystytettiin muistomerkki, johon kirjoitettiin ”Tässä auttoi Herra”, muistuttamaan jälkipolvia Jumalan avusta ja antamaan Hänelle kunnia. Jumala on todella siunannut maatamme ja olemme saaneet nauttia yltäkylläisyydestä ja rauhasta. Tänäänkin voimme