Siirry pääsisältöön

Tekstit

Anna tunturin selvittää kuka viereesi jää

Seurakuntapastori Aki Hätinen: Kävin joku aika sitten katsomassa Ali Abbasin ohjaaman elokuvan The Apprentice. Elokuva Donald Trumpin nuoruusvuosista on herättänyt ihmisissä ajatuksia suuntaan jos toiseen, koska se julkaistiin presidentinvaalien alla ja elokuvan pääsy Yhdysvaltain elokuvateattereihin pyrittiin jopa estämään. Abbasin elokuva ei ole kannanotto Trumpin persoonaan puolesta eikä vastaan, vaan elokuvan keskeinen kiintopiste on jossain muualla. Nuori Trump haluaa pois liikemiesisänsä varjosta ja luoda oman bisnesimperiuminsa. Hän saa oppi-isäkseen läpeensä moraalittoman asianajan, Roy Cohnin, joka opettaa Trumpille muutaman totuuden elämässä pärjäämisestä: 1) Hyökkää aina, 2) älä myönnä mitään vaan kiistä kaikki ja 3) älä koskaan myönnä hävinneesi, vaikka häviäisitkin. Kuulostaako tutulta? Kun Cohn sairastuu vakavasti ja tarvitsisi vastavuoroisesti apua mieheltä, jota auttoi nousemaan liike-elämän huipulle, Trump kääntää selkänsä oppi-isälleen. Opit eivät menneet hukkaan. Kun
Uusimmat tekstit

Kohtaaminen

  Diakoni Kirsi Hautaniemi: Tällä viikolla vietetään mielenterveysviikkoa teemalla Mielekäs tulevaisuus . Tavoitteena on korostaa, että jokaisella on oikeus kokea osallisuutta, saada ja antaa vertaistukea sekä tavoitella unelmiaan. Jokaisella on oikeus tulla kohdatuksi omana itsenään. Kuulostaa hienoilta oikeuksilta, todellisuus voi olla toisenlainen. Kuinka usein jäämme yksin asioidemme kanssa, arjen huolet kaatuvat päällemme, rintaa puristaa ja ahdistaa.   Rahat eivät riitä, huoli läheisistä musertaa ja tulevaisuus pelottaa. Tänäänkin moni miettii, mistä ruokaa itselle ja lapsille. Mistä toimeentulo, kun voimia ei ole. Yhtäkkinen sairastuminen, rakkaan menehtyminen tai avioero pirstoi hetkessä tulevaisuuden näkymät. Kaikki elämän ja identiteetin palaset ovat mosaiikkina edessä. Mistä sidosainetta rakentamiseen, mikä lujuutta antamaan ja voimia vahvistamaan? Sokea mies Jerikon tiellä oli kuullut, että Jeesus oli kulkemassa hänestä ohi. Niinpä hän huusi: ” ”Jeesus, Daavidin Poika,

Varsinaisia sankareita

Johtava diakoni Eeva-Maria Kanerva: Maailma on aina kaivannut sankareita. Jos sankareita ei tosielämästä tarpeeksi löydy, niitä keksitään. Hämähäkkimies. Teräsmies. Batman. Aikamoisia velikultia. Heistä löytyy sankaruudessa yhteisiä piirteitä. He taistelevat pahuutta vastaan, heillä on erityisiä kykyjä tai ominaisuuksia, ja arkielämässä he kulkevat ihmisten keskuudessa tavallisina tyyppeinä.  Näistä kolmesta Teräsmies on poikkeava sankari. Teräsmiehellä on jotain yhteistä Jeesuksen kanssa. Teräsmies on syntyperältään sankari. Hän syntyi yliluonnollisten voimiensa kanssa ja tullessaan Maahan, hän naamioitui tavalliseksi ihmiseksi, toimittaja Clark Kentiksi. Myös Jeesus syntyi yliluonnollisten, jumalallisten voimiensa kanssa. Maan päällä kulkiessaan hän ei naamioitunut, mutta hän otti ihmisen muodon täyttääkseen tehtävän, jonka Jumala oli hänelle antanut. Muutama selkeä poikkeus Jeesuksessa on verrattuna näihin sankareihin.  Jeesus ei ole kuvitteellinen hahmo vaan todellinen, yhäkin eläv

Ajatuksia Pyhäinpäivästä

Kappalainen Auli Halme:   Vietimme lauantaina Pyhäinpäivää, juhlapäivää, pyhää päivää. Pyhää, jotakin hyvin arvokasta, Jumalalle erotettua, Jumalalle kuuluvaa. Kaikkien pyhien päivää ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivää. Sytytimme kynttilöitä, veimme kukkia haudoille, osallistuimme hartauksiin ja muistimme edesmenneitä rakkaitamme. Rakkaus jatkuu kuoleman rajan ylikin, se ei pääty kuolemaan. Minun isäni oli minulle hirvittävän rakas ja sytytin kynttilän hänen haudalleen. Jeesus sanoo: Minä olen maailman valo. Joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. Pyhäinpäivä muistuttaa elämän katoavaisuudesta. Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää. Pyhäinpäivä muistuttaa toivosta, joka meillä on Jumalan lupauksissa. Kaikki on Jumalan käsissä. Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tu

Elämän ilot, murheet ja suurin rakkaus

Diakoni Marjut Tikkanen:  Jeesus puhuu taivaan linnuista, kun yrittää opettaa ihmisille huolettomuudesta. Linnut eivät hänen mukaansa murehdi tulevasta ja kuitenkin taivaallinen Isä ruokkii ne. Yksi tehokas tapa ihmismielen masentamiseen ja ahdistuksen ruokkimiseen onkin juuri tulevasta murehtiminen. Pessimisti ei pety, mutta ei myöskään osaa tarttua sen hetkiseen iloon. Tuleehan itku kuitenkin pitkästä ilosta. Voiko nämä kaksi, ilo ja murehtiminen olla saman kolikon vastakohtia, jota heitettäessä tulee aina murhepuoli näkyviin Jeesuksen neuvot siitä, ettei meidän tarvitse murehtia ja täyttää elämäämme pelolla, kuulostavat kuitenkin aika absurdeilta.  Elämä on, aikuisten oikeasti, täynnä ikäviä ja pelottavia hetkiä. Jeesus ei missään kohdassa kieltänyt kertomasta omista tunteistamme, mutta hän ihmettelee meidän tapaamme yrittää ratkoa asioita yksin.  Onhan tiettävää, että jos katsomme vain itseämme ja elämäämme, murehdimme. Mutta jos katsomme Jeesukseen sen hetkisessä elämämme myrkyssä

Antakaa toisillenne anteeksi

Kanttori Tarja Alakörkkö-Perkkiö: Avaan kotioven. Oven takana minua odottaa joka kerta maailman onnellisin elävä olento. ”Ihanaa, sinä tulit”, kuulen sen sanovan, vaikkei se osaa puhua. Se kertoo kaiken eleillä ja olemuksella. Hilma, parivuotias Leonberginkoira, ilahtuu kotiintulostani, vaikka kävisin vain hetken pois. Ilahtuu, vaikka olisimme juuri ennen lähtöäni olleet erimielisiä. Hilman onni saa myös minut hyvälle tuulelle mahdollisista aiemmista erimielisyyksistä huolimatta. Joskus Hilma hölmöilee, ei halua totella, ei ymmärrä mihin taas on kiire kesken hyvien leikkien tai miksi kävelyltä palataan kotiin vaikka oli kivaa. Mutta menee hetki, ja perheemme paras ja uskollisin ystävä tulee ja nuolaisee, tai tekee jotain muuta osoittaakseen olevansa pahoillaan. Pyytää anteeksi. Joka kerta tuo vilpitön ele, saa heltymään, ja anteeksianto on välitön. Ollaan parhaita ystäviä. Tulevan sunnuntain aihe muistuttaa meitä kohtaamaan lähimmäisemme ystävällisesti, lempeästi ja anteeksiantavas

Valo lepää pimeydessä

  Kanttori Sinikka Stöckell: Muistan, että pelkäsin pienenä pimeää. Kuvittelin unta odotellessa, että vintin ovi avautuu ja joku kävelee sänkyäni kohti. Myöhemmin, kun pelko väistyi, halusin oppia kulkemaan pimeässä huomaamattomasti kuin yöeläimet. Huomasin, että hyvinkin hämärässä pystyy liikkumaan, kun on hetken paikallaan ja antaa aistien herkistyä. Lampun valossa näkee selvästi, mutta valokeilan ulkopuolelle jää suurin osa ympäröivästä todellisuudesta. Syksyn tullen pimeys on monien lehtijuttujen aihe. Ihmiset reagoivat valon vähenemiseen eri tavoin. Joillekin kaamos on vaikeaa aikaa, valoa tarvitaan ja kaivataan. Raamatun alkulehdillä Jumala sanoo, ”Tulkoon valo!” Tämän jälkeen hän erotti valon pimeydestä. Suomessa vuoden pimeimpään aikaan kuullaan sadoissa kirkoissa vaikuttava Jesajan kirjan kohta ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon.” Ilman pimeyttä valoakaan ei ole. Viime vuosina on onneksi herätty uutisoimaan myös pimeyden tärkeydestä. Keinovalon jatkuva lis