Siirry pääsisältöön

Tekstit

Cha cha cha?

Oppilaitospastori Milla Purosalo ”Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä päämääränsä, kun tuomiopäivän koittaessa astumme rohkeasti esiin.” Ja: Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, lempiraamatunkohdassani (1. Joh. 4:17–18) kirjoitetaan. Maailmanlopun viimeinen tuomio kuulostaa kaukaiselta. Käärijän kappale paljastaa toisenlaisen tuomiopäivän, jonka kohtaamme päivittäisessä elämässä: töissä, opiskeluissa, somessa, deittisovelluksissa tai ’viikonloppuna radalla’. Kappale sopii paineistettuun todellisuuteemme, jossa olemme aina arvioitavana. Se saa pohtimaan: Olenko tarpeeksi? Kelpaavatko suoritukseni, kokemukseni, ajatukseni ja elämäni? Tässä todellisuudessa liian moni kokee, että täytyy juoda muutama piña colada, että voi kokea olevansa oma itsensä, riittävä, rakastettava, yhteydessä ja turvassa. Toissa talvena matkustin Havaijille, ja iltaisin hostellin olohuoneessa, jossa hengellinen ja itsensä etsiminen olivat suurta, kiersi kannabissätkä. Kieltäydyin k
Lähetä kommentti
Lue lisää
Uusimmat tekstit

Ihmeen äärellä

Oppilaitospastori Jan Pohjonen: Jos talvi yllättää joka vuosi autoilijat niin yhtä varmasti kevät yllättää joka vuosi kukoistuksellaan pienen ihmisen. Ajaessani viime viikolla pitkin Kemijoen rantaa hämmästyin taas, miten kevät tulee Rovaniemelle kuin salamaniskusta. Vain hetkeä aiemmin paljaana olleet oksat olivat jo hyvää vauhtia muuttumassa vihreiksi ja nurmikko saanut oman tutun värinsä. Ihmeellistä, ajattelin. Tuo luonnon herääminen talven jäljiltä on sijoittunut kauniilla tavalla pääsiäisen jälkeiseen ja helluntain läheisyydessä olevaan aikaan, jota me kirkkovuodessa elämme. Ympärillämme näkemämme kukoistus onkin omiaan muistuttamaan meitä kristinuskon perussanomasta, siitä että aivan kuten kukkivaa luontoaan Luoja ei unohda meitäkään ikitalven vangeiksi. Raamattu lupaa meille selväsanaisesti, että kuten me näemme luonnon heräävän talven horroksesta, myös meidät viimeisenä päivänä herätetään jälleen eloon. Kevättä ja sitä seuraavaa kesää ei osaisi arvostaa ilman talven pimeyt
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kohti aikuista uskoa

Rovasti Kari Yliräisänen:  Huomenna helatorstaina kristikunta juhlii Jeesuksen korotusta taivaaseen Jumalan oikealle puolelle, kaiken herraksi. Raamatun kertomus siitä on tarunomainen, Jeesus kohotettiin ylös ja pilvi vei hänet pois.  Kuva Jumalasta ja Jeesuksesta taivaansalissa ei ehkä innosta nykyihmistä. Jumala on staattinen ihmisten tarkkailija prinssinsä kanssa. Toki monella on tällainen mielikuva yhä.   Monilla lienee myös samantapainen kokemus kuin Nobel-kirjailija Pär Lagerkvistilla , joka kyseli 60 vuotta sitten: ”Kuka olet sinä, joka poissaolollasi täytät sydämeni ja maailman?” Jumala oli kadonnut näköpiiristä ja kokemuksesta. Ennen teloitustaan saksalainen teologi Dietrich Bonhoeffer pohti vankilassa maailman kehitystä todeten: ” Meidän on elettävä maailmassa niin kuin Jumalaa ei olisi. Jumala panee meidät oppimaan, että meidän on elettävä niin kuin niiden, jotka selviävät elämästä ilman Jumalaa. Jumalan edessä ja Jumalan kanssa me elämme ilman Jumalaa.” Bonhoefferille
Lähetä kommentti
Lue lisää

Äidin rukous

  Tiedottaja Maija Hagberg  Kaappikristityn tunnustus: rukoilen joka yö lapseni puolesta. Lapsuudessani iltarukous oli ainoa arjen uskonnollinen tapa, jonka oma äitini minulle siirsi. Aloin noudattamaan perinnettä heti äidiksi tulemisen alkushokin jälkeen, siis päästyämme lapsen kanssa sairaalasta kotiin puolitoista vuorokautta hänen syntymänsä jälkeen. Kuluneen lähes kuuden vuoden aikana rukouksesta on muodostunut osittain tottumukseen, mutta pohjimmiltaan tarpeeseen perustuva rutiini. En valvo, onko lapsellani joka aamu puhtaat sukat jalassa, mutta öisin aina ennen nukahtamista kiitän ja pyydän. Kiitän, koska lapseni on olemassa ja hän on saanut kehittyä ja kasvaa. Pyydän, koska en voi olla varma lapseni tulevaisuuden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Rukouksessa yhdistyvät ne sydämen asiat, joita en pysty joka hetki tietoisesti käsittelemään: rakkaus, pelko, ilo, suru, usko, epäusko. Maailmassa, ihmisissä, heikkoudet ja kärsimys voivat ilmetä uskomattoman pahoina tekoina. Miten
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lampaan takana on paimen

Kappalainen Mikko Reijonen:  Oletko ajatellut koskaan, että sinun takanasi, on sinua suurempi, hyvä? Entä tunnetko rinnalla kulkevan ihmisen toisena lauman jäsenenä? Elämän tiellä, kun kuljemme, maailma yhtäältä kuuluttaa yksilön merkitystä. Jokainen on oman onnensa seppä, se on maailman henki. Se puhuu meille suuresta ja voittavasta yksilöstä, yhteisön ja jäsenyyden sijaan. Hyvän paimenen sunnuntaina puhuimme Jeesuksen paimenuudesta. Evankeliumissa Jeesus kysyy Pietarilta kolme kertaa, että rakastatko sinä minua? Kaikkiin Pietari vastaa myöntävästi, mutta kolmannen kerran kohdalla, hän tulee surulliseksi. Miksi? Jeesuksen kysymysten toisto, saa Pietarin surulliseksi. Kolmannen kysymyksen rakkaus on lisäksi eri merkityksellinen, jumalallinen rakkaus, kuin aiemmin. Pietari ei voi rakastaa, kuten Jumala rakastaa. Kolmen kerran toisto on suoraan yhteydessä, kolmeen kieltämiseen. Silti Jeesus sanoo Pietarille; Ruoki minun lampaitani. Meidän paimenemme tietää epätäydellisyytemme. Se on
Lähetä kommentti
Lue lisää

Täydellisen kodin tavoittelu

 Ida-Maria Oksanen, seurakuntapastori Millaiseen kotiin sinä ikävöit? Helsingissä asuessamme kaipasin aina tänne pohjoiseen kotiin; lähemmäs tuttuja kotimaisemia ja rakkaita ihmisiä. Jokaisella meistä on ne omat asiat, mitkä luovat kodin tunnun. Väitän kuitenkin, että hyvää kotia voisi kuvata sanoilla rauha, vapaus ja rakkaus. Aina koti ei ole hyvä ja turvallinen paikka, ja kodin rauhaa voivat rikkoa monet sisäiset sekä ulkoiset tekijät. Kodin turvattomuus vaikuttaa ihmisen koko elämään hyvinvointia heikentävästi, onpa kyseessä sitten oma fyysinen koti, kotipaikkakunta, kotimaa tai hengellinen koti. Rauhaa, vapautta ja rakkautta huokuva koti ei siis ole millään tavalla itsestäänselvyys. Oman ja itselle tärkeän kodin puolesta on tehtävä myös töitä. Tänään vietämme kansallista veteraanipäivää. Sotiemme veteraaneilla oli oma ja yhteinen näkemys kodista. Sen puolesta he taistelivat ja maksoivat kovan hinnan, jotta myös meillä tulevilla sukupolvilla olisi koti, johon palata. Samaa kamppai
Lähetä kommentti
Lue lisää

Viholliskuvieni eteen

Elina Rask-Litendahl,  lapsi- ja perhetyön pappi ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” Psalmi 23 on siteeratuimpia Raamatun kohtia. Sanat vihreistä niityistä ja turvallisesta kulkemisesta pimeän laakson läpi tuovat lohtua. Ei ihme, että monissa hautajaisissakin tämä psalmi luetaan tai lauletaan. Se loistaa ikuista valoa. Mutta sitten kaiken kauneuden keskellä yhtäkkiä pomppaa silmille ja särähtää korvaan lause: ”Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen” Toisaalta raamatullinen kieli, jossa puhutaan oikean tien kulkemisesta ja Hyvän Paimenen johdatuksesta voi nykyihmisestä tuntua sekä käsittämättömältä että ärsyttävältä. Enkö muka itse tiedä, mikä on parasta elämässäni? Miksi kenenkään tarvitsisi johdattaa minua? Onko puhe vihollisista sittenkin moderneinta ainesta tässä psalmissa? Vihollisia nykyään piisaa, ehkäpä enemmän kuin koskaan aiemmin. Sotaa käydään Euroopassa ja muualla, väärää tietoa levittämällä tehdään toisen maan kansalaisista mikä kammottav
Lähetä kommentti
Lue lisää