Siirry pääsisältöön

Luonnon voima

Netta Kolistaja, kesänuorisotyönohjaaja


Haluan jakaa ajatuksiani luonnon ja luomakunnan kauneudesta ja sen voimasta. Luonnossa voi kokea voimakasta iloa, rauhaa sekä pyhyyttä. Luonnolle täytyy avautua ja se täytyy päästää sisään. Luonto on paikka Jumalan kohtaamiselle. Luonto ja erityisesti metsät ovat täynnä merkityksiä ja sielun maisemia. Luonto ja sen voimavarat voivat aiheuttaa monille myös ahdistuneisuutta, mutta tämä kirjoitus lähtee liikkeelle yhteenkuuluvuudesta ja rakkaudesta luomakuntaan.

Kuvittele hetkeksi itsesi metsään. Kuule miten tuuli humisee puiden latvoissa, kuinka korkeat puut kurottelevat kohti taivasta. Kuvittele kaikki metsän raikkaat tuoksut, kuinka aurinko valaisee ja lämmittää metsän. Pelkästään jo metsän kuvitteleminen mielessä voi rauhoittaa ja tehdä tilaa kiireiseen mieleen. Kun elämä käy liian hektiseksi, ota aikaa itsellesi ja luonnolle. Luonnolla on parantavia ja eheyttäviä voimia. Mikset ottaisi niistä iloa irti jo tämän viikon aikana?

Luomakunnan kauneus herättää erityislaatuisia tunteita. Se muistuttaa Jumalan luomistyöstä ja elämän jatkumisesta. Se pysäyttää, rauhoittaa ja auttaa löytämään tasapainon. Luonnossa tuntee yhteyden kaikkeen elävään, koko luomakuntaan. Tarkkailemme metsän vihreyttä, purojen solinaa, lintujen laulua ja puiden voimaa. Yhteys luomakunnan kanssa syventää haluamme suojella ja kunnioittaa sitä.

Muistakaa nauttia luonnon kauneudesta ja pysähtyä. Pysähdy katselemaan tähtitaivasta, pysähdy istuskelemaan kalliolla ja ota itsellesi päivästä hetki aikaa rentoutuen metsäkävelyllä. Anna luonnon koskettaa sinua ja antaa sinulle voimaa. Luonto ja luomakunta odottaa meitä. Olkaamme siis kiitollisia luonnon kauneudesta ja läsnäolosta. Antakaamme luonnolle aikaa, ottakaamme se vastaan ja antakaamme sille arvoa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu