Siirry pääsisältöön

Luonnon voima

Netta Kolistaja, kesänuorisotyönohjaaja


Haluan jakaa ajatuksiani luonnon ja luomakunnan kauneudesta ja sen voimasta. Luonnossa voi kokea voimakasta iloa, rauhaa sekä pyhyyttä. Luonnolle täytyy avautua ja se täytyy päästää sisään. Luonto on paikka Jumalan kohtaamiselle. Luonto ja erityisesti metsät ovat täynnä merkityksiä ja sielun maisemia. Luonto ja sen voimavarat voivat aiheuttaa monille myös ahdistuneisuutta, mutta tämä kirjoitus lähtee liikkeelle yhteenkuuluvuudesta ja rakkaudesta luomakuntaan.

Kuvittele hetkeksi itsesi metsään. Kuule miten tuuli humisee puiden latvoissa, kuinka korkeat puut kurottelevat kohti taivasta. Kuvittele kaikki metsän raikkaat tuoksut, kuinka aurinko valaisee ja lämmittää metsän. Pelkästään jo metsän kuvitteleminen mielessä voi rauhoittaa ja tehdä tilaa kiireiseen mieleen. Kun elämä käy liian hektiseksi, ota aikaa itsellesi ja luonnolle. Luonnolla on parantavia ja eheyttäviä voimia. Mikset ottaisi niistä iloa irti jo tämän viikon aikana?

Luomakunnan kauneus herättää erityislaatuisia tunteita. Se muistuttaa Jumalan luomistyöstä ja elämän jatkumisesta. Se pysäyttää, rauhoittaa ja auttaa löytämään tasapainon. Luonnossa tuntee yhteyden kaikkeen elävään, koko luomakuntaan. Tarkkailemme metsän vihreyttä, purojen solinaa, lintujen laulua ja puiden voimaa. Yhteys luomakunnan kanssa syventää haluamme suojella ja kunnioittaa sitä.

Muistakaa nauttia luonnon kauneudesta ja pysähtyä. Pysähdy katselemaan tähtitaivasta, pysähdy istuskelemaan kalliolla ja ota itsellesi päivästä hetki aikaa rentoutuen metsäkävelyllä. Anna luonnon koskettaa sinua ja antaa sinulle voimaa. Luonto ja luomakunta odottaa meitä. Olkaamme siis kiitollisia luonnon kauneudesta ja läsnäolosta. Antakaamme luonnolle aikaa, ottakaamme se vastaan ja antakaamme sille arvoa.
Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Äidin rukous

  Tiedottaja Maija Hagberg  Kaappikristityn tunnustus: rukoilen joka yö lapseni puolesta. Lapsuudessani iltarukous oli ainoa arjen uskonnollinen tapa, jonka oma äitini minulle siirsi. Aloin noudattamaan perinnettä heti äidiksi tulemisen alkushokin jälkeen, siis päästyämme lapsen kanssa sairaalasta kotiin puolitoista vuorokautta hänen syntymänsä jälkeen. Kuluneen lähes kuuden vuoden aikana rukouksesta on muodostunut osittain tottumukseen, mutta pohjimmiltaan tarpeeseen perustuva rutiini. En valvo, onko lapsellani joka aamu puhtaat sukat jalassa, mutta öisin aina ennen nukahtamista kiitän ja pyydän. Kiitän, koska lapseni on olemassa ja hän on saanut kehittyä ja kasvaa. Pyydän, koska en voi olla varma lapseni tulevaisuuden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Rukouksessa yhdistyvät ne sydämen asiat, joita en pysty joka hetki tietoisesti käsittelemään: rakkaus, pelko, ilo, suru, usko, epäusko. Maailmassa, ihmisissä, heikkoudet ja kärsimys voivat ilmetä uskomattoman pahoina tekoina. Miten
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Sota, synti ja Kristus

  Jan Pohjonen seurakunta- ja oppilaitospastori Kohta vuoden kestänyt hyökkäyssota Ukrainassa on ollut kaikille sitä seuranneille järkytys. Sotakentillä ihmisessä pääsevät valloilleen ne ihmisyyden pimeimmät puolet, joiden olemassaolon olemme halunneet unohtaa. Vaikka nykyihminen kyllä viihtyy väkivaltaviihteen parissa, haluaa hän kyetä vaihtamaan kanavaa, kun pelottaa liikaa. Oikean sodan ja kärsimyksen kanssa tämä ei kuitenkaan onnistu. Sodan kauheudet eivät jää järkyttävyydestään huolimatta kristinuskon kielen tavoittamattomiin. Viha ja viattomiin kohdistuva väkivalta on syntiä, rikos Jumalaa ja lähimmäistä vastaan. Syy pahan taustalla taas on lankeaminen syntiin, mikä on särkenyt yhteytemme niin Jumalaan, lähimmäiseen kuin itseemme. Rovaniemen kirkon fresko on maalattu meille varoitukseksi siitä syntisyydestä, joka ihmiskuntaa vaivaa. Vaikka freskoon ei ole maalattu kivääreitä tai tankkeja, freskon oikeassa laidassa ihmisen sisäinen pahuus on saanut ihmiskunnan kääntymään itseä
Lähetä kommentti
Lue lisää »