Siirry pääsisältöön

Pysy hetkessä

Tuomas Virmasalo, kesäteologi



Elämme maailmassa, jossa aikataulut, suunnitelmat ja ennakointi on kaikki kaikessa. Valmistelemme tapahtumia ja työasioita useita viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia eteenpäin. Se auttaa meitä organisoimaan ja varmistamaan, että olemme samalla sivulla, ja tiedämme mitä täytyy tehdä. Suunnitelmia, joita noudattamalla olemme tehokkaita ja tuotteliaita.

Myös Jumalalla on suuri suunnitelma. Hän tietää miten kaikki oli, miten kaikki on, ja miten kaikki tulee olemaan. Miksi siis meidän ihmisten täytyisi tietää kaikki jokaista yksityiskohtaa myöten? Jumala antaa meille kyllä sen tiedon, joka pitää meidät oikealla tiellä, ja auttaa jaksamaan eteenpäin. Sen verran, että uskomme pysyy. Sen verran, että voimme luottaa kaiken menevän juuri niin kuin pitää.

Ja tämä on hyvä. Jos tiedämme liikaa ja keskitymme liikaa tulevaisuuteen, unohdamme tämän hetken. Nykyhetken, jossa tunnemme ja aistimme maailman. Jos alamme miettimään liikaa taivaan iankaikkisia pitoja, suuria juhlia tai vaikkapa työkalenteriamme, niin hukkaamme juuri tämän hetken. Unohdamme ihmiset edessämme, elää hetkessä, auttaa lähimmäistämme ja jakaa rakkautta niille, joilla se on vähissä.

Minulla on tapana sanoa, että tieto lisää tuskaa. Se ei hyödytä tietää asioita, joihin ei voi vaikuttaa, eikä se vaikuta tekemiseeni. Tämä tieto saisi minut vain yliajattelemaan ja stressin valtaan. Älä siis murehdi liikaa tulevaisuutta, kaikelle on kyllä oma aikansa. Jumalan suunnitelma on meitä suurempi, joten ei ole meidän tehtävämme edes yrittää ymmärtää sitä. Luota siihen, että Jumala pysyy suunnitelmassaan, ja antaa meille sen, mitä tarvitsemme.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Äidin rukous

  Tiedottaja Maija Hagberg  Kaappikristityn tunnustus: rukoilen joka yö lapseni puolesta. Lapsuudessani iltarukous oli ainoa arjen uskonnollinen tapa, jonka oma äitini minulle siirsi. Aloin noudattamaan perinnettä heti äidiksi tulemisen alkushokin jälkeen, siis päästyämme lapsen kanssa sairaalasta kotiin puolitoista vuorokautta hänen syntymänsä jälkeen. Kuluneen lähes kuuden vuoden aikana rukouksesta on muodostunut osittain tottumukseen, mutta pohjimmiltaan tarpeeseen perustuva rutiini. En valvo, onko lapsellani joka aamu puhtaat sukat jalassa, mutta öisin aina ennen nukahtamista kiitän ja pyydän. Kiitän, koska lapseni on olemassa ja hän on saanut kehittyä ja kasvaa. Pyydän, koska en voi olla varma lapseni tulevaisuuden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Rukouksessa yhdistyvät ne sydämen asiat, joita en pysty joka hetki tietoisesti käsittelemään: rakkaus, pelko, ilo, suru, usko, epäusko. Maailmassa, ihmisissä, heikkoudet ja kärsimys voivat ilmetä uskomattoman pahoina tekoina. Miten

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Sota, synti ja Kristus

  Jan Pohjonen seurakunta- ja oppilaitospastori Kohta vuoden kestänyt hyökkäyssota Ukrainassa on ollut kaikille sitä seuranneille järkytys. Sotakentillä ihmisessä pääsevät valloilleen ne ihmisyyden pimeimmät puolet, joiden olemassaolon olemme halunneet unohtaa. Vaikka nykyihminen kyllä viihtyy väkivaltaviihteen parissa, haluaa hän kyetä vaihtamaan kanavaa, kun pelottaa liikaa. Oikean sodan ja kärsimyksen kanssa tämä ei kuitenkaan onnistu. Sodan kauheudet eivät jää järkyttävyydestään huolimatta kristinuskon kielen tavoittamattomiin. Viha ja viattomiin kohdistuva väkivalta on syntiä, rikos Jumalaa ja lähimmäistä vastaan. Syy pahan taustalla taas on lankeaminen syntiin, mikä on särkenyt yhteytemme niin Jumalaan, lähimmäiseen kuin itseemme. Rovaniemen kirkon fresko on maalattu meille varoitukseksi siitä syntisyydestä, joka ihmiskuntaa vaivaa. Vaikka freskoon ei ole maalattu kivääreitä tai tankkeja, freskon oikeassa laidassa ihmisen sisäinen pahuus on saanut ihmiskunnan kääntymään itseä