Siirry pääsisältöön

Pysy hetkessä

Tuomas Virmasalo, kesäteologi



Elämme maailmassa, jossa aikataulut, suunnitelmat ja ennakointi on kaikki kaikessa. Valmistelemme tapahtumia ja työasioita useita viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia eteenpäin. Se auttaa meitä organisoimaan ja varmistamaan, että olemme samalla sivulla, ja tiedämme mitä täytyy tehdä. Suunnitelmia, joita noudattamalla olemme tehokkaita ja tuotteliaita.

Myös Jumalalla on suuri suunnitelma. Hän tietää miten kaikki oli, miten kaikki on, ja miten kaikki tulee olemaan. Miksi siis meidän ihmisten täytyisi tietää kaikki jokaista yksityiskohtaa myöten? Jumala antaa meille kyllä sen tiedon, joka pitää meidät oikealla tiellä, ja auttaa jaksamaan eteenpäin. Sen verran, että uskomme pysyy. Sen verran, että voimme luottaa kaiken menevän juuri niin kuin pitää.

Ja tämä on hyvä. Jos tiedämme liikaa ja keskitymme liikaa tulevaisuuteen, unohdamme tämän hetken. Nykyhetken, jossa tunnemme ja aistimme maailman. Jos alamme miettimään liikaa taivaan iankaikkisia pitoja, suuria juhlia tai vaikkapa työkalenteriamme, niin hukkaamme juuri tämän hetken. Unohdamme ihmiset edessämme, elää hetkessä, auttaa lähimmäistämme ja jakaa rakkautta niille, joilla se on vähissä.

Minulla on tapana sanoa, että tieto lisää tuskaa. Se ei hyödytä tietää asioita, joihin ei voi vaikuttaa, eikä se vaikuta tekemiseeni. Tämä tieto saisi minut vain yliajattelemaan ja stressin valtaan. Älä siis murehdi liikaa tulevaisuutta, kaikelle on kyllä oma aikansa. Jumalan suunnitelma on meitä suurempi, joten ei ole meidän tehtävämme edes yrittää ymmärtää sitä. Luota siihen, että Jumala pysyy suunnitelmassaan, ja antaa meille sen, mitä tarvitsemme.

Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Rakkaudella kohtaaminen

Viestinnän asiantuntija Susanna Karila: Tulevana sunnuntaina on kirkkovuoden aiheena: ”Kadonnut ja jälleen löytynyt - Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.”  Olen kuullut, että moni haluaisi tulla mukaan seurakunnan toimintaan, mutta kokee kirkon sulkevaksi yhteisöksi. On todella harmillista kuulla tällaista. Ajattelen, että Kristuksen seuraajina kaikkien seurakunnassa toimivien, palvelevien ja aktiivisesti käyvien tulisi nimenomaan kutsua uusia ihmisiä mukaan ja kohdata heidät ilolla. ”Mahtavaa, että juuri sinä tulit tänne tänään!” Jeesus oli rakkaudellinen esimerkki siitä, että hän ei kääntänyt ketään pois luotaan. Jeesus kutsui kaikkia seuraamaan itseään, myös heikompiosaisia ja aterioi heidän kanssaan.  ”Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: »Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!» Jeesus kuuli sen ja sanoi
Lähetä kommentti
Lue lisää »