Siirry pääsisältöön

Pysy hetkessä

Tuomas Virmasalo, kesäteologi



Elämme maailmassa, jossa aikataulut, suunnitelmat ja ennakointi on kaikki kaikessa. Valmistelemme tapahtumia ja työasioita useita viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia eteenpäin. Se auttaa meitä organisoimaan ja varmistamaan, että olemme samalla sivulla, ja tiedämme mitä täytyy tehdä. Suunnitelmia, joita noudattamalla olemme tehokkaita ja tuotteliaita.

Myös Jumalalla on suuri suunnitelma. Hän tietää miten kaikki oli, miten kaikki on, ja miten kaikki tulee olemaan. Miksi siis meidän ihmisten täytyisi tietää kaikki jokaista yksityiskohtaa myöten? Jumala antaa meille kyllä sen tiedon, joka pitää meidät oikealla tiellä, ja auttaa jaksamaan eteenpäin. Sen verran, että uskomme pysyy. Sen verran, että voimme luottaa kaiken menevän juuri niin kuin pitää.

Ja tämä on hyvä. Jos tiedämme liikaa ja keskitymme liikaa tulevaisuuteen, unohdamme tämän hetken. Nykyhetken, jossa tunnemme ja aistimme maailman. Jos alamme miettimään liikaa taivaan iankaikkisia pitoja, suuria juhlia tai vaikkapa työkalenteriamme, niin hukkaamme juuri tämän hetken. Unohdamme ihmiset edessämme, elää hetkessä, auttaa lähimmäistämme ja jakaa rakkautta niille, joilla se on vähissä.

Minulla on tapana sanoa, että tieto lisää tuskaa. Se ei hyödytä tietää asioita, joihin ei voi vaikuttaa, eikä se vaikuta tekemiseeni. Tämä tieto saisi minut vain yliajattelemaan ja stressin valtaan. Älä siis murehdi liikaa tulevaisuutta, kaikelle on kyllä oma aikansa. Jumalan suunnitelma on meitä suurempi, joten ei ole meidän tehtävämme edes yrittää ymmärtää sitä. Luota siihen, että Jumala pysyy suunnitelmassaan, ja antaa meille sen, mitä tarvitsemme.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu