Siirry pääsisältöön

Toivoa toiminnasta


Lapsi- ja perhetyön pastori Elina Rask-Litendahl.

Emeritusarkkipiispa Mikko Juva kirjoitti Kotiliesi-lehdessä 1/1984: ”Jos me häikäilemättä ja ahnehtien käytämme tuhlaten rajallisia luonnonvarojamme välittämättä siitä, miten ympäristömme käy, perivät jälkeläistemme ylisuuret joukot liian ahtaan elintilan ja ennen kokemattoman kärsimyksen ajan. (--) Jos alamme korjata jälkiämme, puhdistaa ympäristöämme ja jakaa maapallon rikkauksia tasapuolisesti kaikille, voivat rauha, työ ja oikeudenmukaisuus, nämä ihmiselämän siunaukset, taas alkaa kasvaa ja kukoistaa keskellämme. Ei Jumala ole jättänyt ihmisiä sokean kohtalon tai mielettömän sattuman varaan. (--) Meidän valinnoistamme riippuu, toteutuvatko hyvät vai pahat ennustukset.” 

Maailma on muuttunut sitten vuoden 1984. Nykyään on helpompaa tehdä ympäristöystävällisiä valintoja kuin lapsuudessani. Lait ovat ilahduttavasti kehittyneet. Mutta kulutus on samalla kiihtynyt ja luomakunnan tila on entistä hälyttävämpi. Ja siinä, missä 39 vuotta sitten lähinnä tiedostavat ihmiset murehtivat luontotuhoja, läpäisee ilmastoahdistus nykyään erityisesti nuorison ja lapset. Meillä aikuisilla on vastuu kannettavana. Niin lapsistamme kuin luonnosta.

Paras keino säästää luontoa ja luoda lapsille ja nuorille ilmastotoivoa on oma toimintamme. Tekomme. Jokainen tekee päivittäin lukemattomia valintoja, joilla on ympäristövaikutuksia. Itsestään on hyvä aloittaa. Rukoilen itselleni viisautta ja malttia, että entistä useammin valitsisin maapallon kantokyvyn kannalta järkevämmän vaihtoehdon, enkä siten ryöstäisi jälkipolvilta. Maailma muuttuu yksi valinta kerrallaan. ”Yhtä pyydän Vapahtaja, tänään yhtä pyydän vain: Näytä yhden päivän matka, askel, jonka tänään sain.” (Virsi 525:3)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu