Siirry pääsisältöön

Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä


Osku Eeronheimo, kesäteologi


Sananlaskujen kirjan teksti sanoo seuraavaa: ”Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä, / valehtelija johtaa oikeuden harhaan”. 

Omasta mielestäni tämän on varsin mielenkiintoinen huomautus, ei sen tähden, että se muistuttaisi ihmistä puhumaan totta, vaan sen tähden, että se muistuttaa periaatteiden tärkeydestä.

Kristityn tulisi omassa toiminnassaan toimia sen rakkauden lähettiläänä, jonka Jumala toi maan päälle Sanassaan. Toiselle tulee tehdä, niin kuin toivoo itselleen tehtävän. Tämä kultainen sääntö ei kuitenkaan ole kehotus vain kristityille, vaan se voidaan nähdä yleismaailmallisena moraalisena velvoitteena.

Ihminen, joka elää Jumalan yhteydessä sekä ihminen, joka elää Hänestä irrallaan, nojaavat suurimman osan jokapäiväisestä päätöksenteostaan intuitiivisiin, ei-tiedostettuihin vaistoihin. Ihmisen omatunto ja sisäinen moraali kertovat hänelle, milloin on tullut tehtyä väärin. Näin tapahtuu myös tapauksessa, jossa ihminen yrittää järkensä avulla oikeuttaa vääriä tekojaan; Kosto ei välttämättä tunnu hyvältä, vaikka se järjellisesti saattaisikin vaikuttaa oikeutetulta.

Kultaisen säännön lisäksi minulle tulee usein mieleen kaksi muuta kuolematonta, lentävää lausetta: gnōthi seauton ja memento mori. Tunne itsesi ja muista kuolevaisuutesi. Ihmisen tulee tuntea itsensä, jotta hän voi seurata omaa oikeustajuaan ja Pyhän Hengen suomaa vanhurskautta siten, että hän ei sorru oman toimintansa, ajatustensa ja tunteidensa kanssa ristiriitaan. Tämä johtaa epätoivoon ja häpeään.

Omat arvot tulee selvittää ja oman itsensä kanssa tulee tehdä rauha ennen, kun tekee rauhan veljensä kanssa ja menee antamaan uhrilahjansa alttarilla. Vasta sitten voi rakastaa myös itseään.


Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu
Lähetä kommentti
Lue lisää »