Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä

Osku Eeronheimo, kesäteologi

Sananlaskujen kirjan teksti sanoo seuraavaa: ”Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä, / valehtelija johtaa oikeuden harhaan”. 

Omasta mielestäni tämän on varsin mielenkiintoinen huomautus, ei sen tähden, että se muistuttaisi ihmistä puhumaan totta, vaan sen tähden, että se muistuttaa periaatteiden tärkeydestä.

Kristityn tulisi omassa toiminnassaan toimia sen rakkauden lähettiläänä, jonka Jumala toi maan päälle Sanassaan. Toiselle tulee tehdä, niin kuin toivoo itselleen tehtävän. Tämä kultainen sääntö ei kuitenkaan ole kehotus vain kristityille, vaan se voidaan nähdä yleismaailmallisena moraalisena velvoitteena.

Ihminen, joka elää Jumalan yhteydessä sekä ihminen, joka elää Hänestä irrallaan, nojaavat suurimman osan jokapäiväisestä päätöksenteostaan intuitiivisiin, ei-tiedostettuihin vaistoihin. Ihmisen omatunto ja sisäinen moraali kertovat hänelle, milloin on tullut tehtyä väärin. Näin tapahtuu myös tapauksessa, jossa ihminen yrittää järkensä avulla oikeuttaa vääriä tekojaan; Kosto ei välttämättä tunnu hyvältä, vaikka se järjellisesti saattaisikin vaikuttaa oikeutetulta.

Kultaisen säännön lisäksi minulle tulee usein mieleen kaksi muuta kuolematonta, lentävää lausetta: gnōthi seauton ja memento mori. Tunne itsesi ja muista kuolevaisuutesi. Ihmisen tulee tuntea itsensä, jotta hän voi seurata omaa oikeustajuaan ja Pyhän Hengen suomaa vanhurskautta siten, että hän ei sorru oman toimintansa, ajatustensa ja tunteidensa kanssa ristiriitaan. Tämä johtaa epätoivoon ja häpeään.

Omat arvot tulee selvittää ja oman itsensä kanssa tulee tehdä rauha ennen, kun tekee rauhan veljensä kanssa ja menee antamaan uhrilahjansa alttarilla. Vasta sitten voi rakastaa myös itseään.