Aluekappalainen Mikko Reijonen |
Millainen on maailmankuvasi? Millaisten arvojen asenteiden ja kokemusten pohjalta, se nousee? Ihmisen kasvun valossa on tyypillistä, että lapsena olemme kaikelle vaikutteelle alttiita. Kasvun ja vanhenemisen myötä, meille alkaa rakentumaan arvoja, asenteita ja ihanteita. Näiden varassa koettujen asioiden valossa, me piirrämme maailmankuvamme. Katsomme elämää kuvamme läpi.
Meillä jokaisella on omanlainen käsitys elämästä. Suhteemme
toisiin merkitsee, sitä että olemme käsityksinemme yhtäläisiä ja erilaisia.
Elämänkatsomuksemme on myös muokkaantuva. Monet keskustelut osoittavat usein
erilaisten arvojen ja kokemusten törmäilyä.
Uskomme asettuu myös aina syntiseen astiaan. Käsityksemme
Jumalasta on meidän käsityksemme. Se, millainen hän on tai miten toimii, on
aina mysteeri. Onneksi Jumala on meitä suurempi, se antaa uskon tiellekin
mielekkyyttä. Meillä on taipumus omia ja hallita Jumalaa. Ajattelemme, että oma
uskomme ja käsityksemme riittää. Sitten piilotamme uskomme, emme jaa, emmekä
anna. Varsinkin eri tavalla kokevat jäävät elämästämme pois.
Tuomiosunnuntain sanoman ytimessä on, Kristus -kuningas,
voiton ruhtinas. Ylösnoussut Herramme jakaa ihmiset pelastuneisiin (lampaat) ja
kadotettuihin (vuohet). Yksi keskeinen asia tässä jakamisessa on, että minkä te teitte tai jätitte tekemättä
yhdellekin vähimmistä, sen te teitte minulle. Jumalayhteydessä ei ole
kysymys omasta piilotetusta uskosta, vaan teoin ja totuudessa eletystä, Jumalan
rakkauden jakamisesta. Pelastus ei ole oman uskon varaista, vaan Jumalan
rakkauden tekoa. Rakkautta emme hallitse, voimme vain vastaanottaa ja jakaa.
Siihen meitä kutsutaan, lähimmäisen rakkauteen, Jumalan kunniaksi.
Kommentit
Lähetä kommentti