Siirry pääsisältöön

Sielun lamppu


 Antti Kilpi, seurakuntapastori

Palatessaan kerran takaisin, Jeesus kutsuu meitä Taivaan iloiseen juhlaan, hetkenä, jota emme tiedä. Siksi Jeesus kehottaa meitä valvomaan, ettei tuo hetki menisi meiltä ohi. Jeesus vertaa itseään sulhaseen, jota morsiusneitojen tulisi olla lamppuineen vastassa. Puolet neidoista varaavat mukaansa lisäöljyä, toiset eivät. Sulhasen vihdoin saapuessa, toisten lamput sammuvat ja toisten lamput ovat kunnossa. Jälkimmäiset pääsevät hääjuhlaan, nuo toiset eivät, koska myöhästyivät.

Paljon sinun lampussasi on öljyä jäljellä, onko sinulla öljyä varastossasi? Valvotko öitäsi? Miltä valvominen tuntuu? Kärsin aikoinaan unihäiriöistä. Saatoin maata sängyssäni hereillä tuntitolkulla, nukuin ehkä yhden yön viikossa kuin tukki, koska olin muuten jo niin poikki. Oletko sinä kokenut samaa? Oma sydänlanka on jo niin lyhyt, ettei se enää yllä astiaan koskettamaan öljyn pintaa. Toisaalta öljykin on loppu. Silloin me tarvitsemme ymmärrystä, lääkettä, hoivaa, lepoa. Kuuntelevaa korvaa, niin ihmisen kuin Jumalankin auttavaa kättä.

Ajattelen Jeesuksen sanoja. Voiko taivaasta myöhästyä, putoanko silloin jonkinlaiseen välitilaan, jossa en oikein tiedä missä olen, ja mitä odotan? Kuitenkin Jeesus näkee meidän tekojemme taakse, hän tietää asenteemme ja ajatuksemme. Hänelle ei tarvitse selitellä asioiden taustoja, vaikka lamppu olisi jo sammunutkin. Hän tietää jo. Sen takia valveillaolon tarkoitus ei ole olla ihmistä kuluttavaa tai riuduttavaa.

Meidän ei tarvitse hätäillä tai ahdistua. Me saamme vain uskaltaa luottaa hiljaisella uskolla, että Jeesus Kristus on Jumala, joka tietää myös, mitä on olla ihminen. Sanoisiko Hän meille kaikille, elämämme keskellä: Nuku, hyvä ystäväni, rauhassa, lepää yösi. Sinä olet minulle rakas. Minä huomaan sinun sielusi öljylampun. Minä tunnen sinut. Luota minuun.

Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Fake it till you make it

Juuso-Valtteri Kivimäki, kesäteologi Sosiaalisen medioiden haitoista on keskusteltu paljon ja pitkään. Jokaisella meillä on elämässämme hyviä ja huonoja päiviä. Usein kuitenkin julkaisemme kuvia ja sisältöä pelkästään elämämme parhaimmista hetkistä. Iloista ja onnistumisista. Elämämme hankalien hetkien jakaminen julkisesti muiden nähtäväksi on ymmärrettävästi vaikeaa. Päädymme näin luomaan sosiaaliseen mediaan kuvan elämästämme pelkkänä kiiltokuvana, joka ei vastaa todellisuutta. Apostoli Paavalin kertoi kirjeissään avoimesti oman elämänsä epäonnistumisista, peloista ja vaikeuksista. Hänen ei tarvinnut hävetä omien epäonnistumistensa tunnustamista tai pyytää niitä anteeksi. Toisessa kirjeessä Korinttilaisille Paavali kertoi rukoilleensa usein Jumalaa parantamaan piikin, joka oli hänen lihassaan. Paavali ei tarkemmin kerro tästä vaivasta ja voimme vain spekuloida mitä hän sillä tarkoittaa. Teorioita tästä piikistä lihassa on kuitenkin monia: jotkut arvioivat sen olevan jokin fyysinen v
Lähetä kommentti
Lue lisää »