Siirry pääsisältöön

Tehtäviin siunaaminen




Noora Hietanen, viestintäpäällikkö

Sain erityisen kutsun: kunnian toimia tiimiläiseni työtehtäviin siunaajana yhdessä työtoverieni kanssa valvomisen sunnuntaina. Siunasimme tehtäviinsä monta oman alansa ammattilaista kotikirkkomme alttarilla. Siunattavien ja siunaajien joukko koostui papeista, varhaiskasvattajista, hallinto-, rekisteri- ja viestintäalojen ammattilaisista. Varhaiskasvatustiimistä Mari Pohjanen luki tilaisuudessa Elina Rask-Litendahlin ehdottaman esihenkilön rukouksen: ”Rakas Jumala. Siunaa kaikkia meitä esihenkilöinä toimivia. Anna meille viisautta ja kärsivällisyyttä nähdä jokaisen työntekijän ainutlaatuisuus ja lahjakkuus. Anna meille sinun rauhasi ja siunauksesi, jotta aina kohdatessamme olisimme läsnä erityisesti heille, joille olemme lähiesihenkilöitä.”

Ainutlaatuisuus ja lahjakkuus ovat jokaisessa ihmisessä. Hienointa on, kun saa jalostaa lahjojaan ja oppia uutta sekä soveltaa oppimiaan tietotaitoja työssään. Sen lisäksi on tärkeää, että myönnetään mitä vielä kannattaa kehittää tai mikä ei suju tai ole ominta osaamisaluetta. Vain näillä keinoilla voi löytää oikean paikan maailmassa. Suuri osa lähipäivien ja -viikkojen teemoista liittyvät myös työelämään: Valvomisen sunnuntaina muistutettiin väsymisen ja välinpitämättömyyden suuresta vaarasta, sillä kristityn pitäisi olla joka päivä valmis lähtemään tästä elämästä. On hyvä olla ja elää niin, ettei selvittämättömiä asioita, sanoja tai tekoja jää ratkaisematta. Kirkkovuosi päättyy seuraavana eli tuomiosunnuntaina, jonka jälkeen tulee ensimmäinen adventti. Molemmissa kiteytyy sama viesti: ”Jumala lähestyy meitä Kristuksessa ja asettaa meidät kasvojensa eteen. Ihminen on vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään.”


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Fake it till you make it

Juuso-Valtteri Kivimäki, kesäteologi Sosiaalisen medioiden haitoista on keskusteltu paljon ja pitkään. Jokaisella meillä on elämässämme hyviä ja huonoja päiviä. Usein kuitenkin julkaisemme kuvia ja sisältöä pelkästään elämämme parhaimmista hetkistä. Iloista ja onnistumisista. Elämämme hankalien hetkien jakaminen julkisesti muiden nähtäväksi on ymmärrettävästi vaikeaa. Päädymme näin luomaan sosiaaliseen mediaan kuvan elämästämme pelkkänä kiiltokuvana, joka ei vastaa todellisuutta. Apostoli Paavalin kertoi kirjeissään avoimesti oman elämänsä epäonnistumisista, peloista ja vaikeuksista. Hänen ei tarvinnut hävetä omien epäonnistumistensa tunnustamista tai pyytää niitä anteeksi. Toisessa kirjeessä Korinttilaisille Paavali kertoi rukoilleensa usein Jumalaa parantamaan piikin, joka oli hänen lihassaan. Paavali ei tarkemmin kerro tästä vaivasta ja voimme vain spekuloida mitä hän sillä tarkoittaa. Teorioita tästä piikistä lihassa on kuitenkin monia: jotkut arvioivat sen olevan jokin fyysinen v