Noora Hietanen, viestintäpäällikkö
Sain erityisen kutsun: kunnian toimia tiimiläiseni työtehtäviin siunaajana yhdessä työtoverieni kanssa valvomisen sunnuntaina. Siunasimme tehtäviinsä monta oman alansa ammattilaista kotikirkkomme alttarilla. Siunattavien ja siunaajien joukko koostui papeista, varhaiskasvattajista, hallinto-, rekisteri- ja viestintäalojen ammattilaisista. Varhaiskasvatustiimistä Mari Pohjanen luki tilaisuudessa Elina Rask-Litendahlin ehdottaman esihenkilön rukouksen: ”Rakas Jumala. Siunaa kaikkia meitä esihenkilöinä toimivia. Anna meille viisautta ja kärsivällisyyttä nähdä jokaisen työntekijän ainutlaatuisuus ja lahjakkuus. Anna meille sinun rauhasi ja siunauksesi, jotta aina kohdatessamme olisimme läsnä erityisesti heille, joille olemme lähiesihenkilöitä.”
Ainutlaatuisuus ja lahjakkuus ovat jokaisessa ihmisessä. Hienointa on, kun saa jalostaa lahjojaan ja oppia uutta sekä soveltaa oppimiaan tietotaitoja työssään. Sen lisäksi on tärkeää, että myönnetään mitä vielä kannattaa kehittää tai mikä ei suju tai ole ominta osaamisaluetta. Vain näillä keinoilla voi löytää oikean paikan maailmassa. Suuri osa lähipäivien ja -viikkojen teemoista liittyvät myös työelämään: Valvomisen sunnuntaina muistutettiin väsymisen ja välinpitämättömyyden suuresta vaarasta, sillä kristityn pitäisi olla joka päivä valmis lähtemään tästä elämästä. On hyvä olla ja elää niin, ettei selvittämättömiä asioita, sanoja tai tekoja jää ratkaisematta. Kirkkovuosi päättyy seuraavana eli tuomiosunnuntaina, jonka jälkeen tulee ensimmäinen adventti. Molemmissa kiteytyy sama viesti: ”Jumala lähestyy meitä Kristuksessa ja asettaa meidät kasvojensa eteen. Ihminen on vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään.”
Kommentit
Lähetä kommentti