Siirry pääsisältöön

Hän sanoo kaikille: Älä pelkää

Kati Jansa vs. yhteisen seurakuntatyön kappalainen

Vanha suomalainen legenda kertoo Mariasta, Joosefista ja vastasyntyneestä lapsesta, jotka joutuvat pakenemaan sotilaita. Legendan taustalla on Matteuksen evankeliumin kertomus pyhän perheen paosta Egyptiin, kun kuningas Herodes uhkasi tappaa kaikki pienet poikalapset (Matt.2:13-21).

Pyhän perheen pakomatka Betlehemistä turvaan tapahtui vuoroin kivikkoisilla vuoristoteillä, vuoroin vihreiden oliivipuulehtojen keskellä, mutta tätä maisemaa vanhat suomalaiset kertojat eivät olleet nähneet eivätkä osanneet kuvitella. Siksi he sijoittivat pakomatkan siihen maisemaan, jonka itse tunsivat hyvin.

Maria, Joosef ja vastasyntynyt Jeesus joutuivat siis pakomatkalle. Keskellä hämärää, talvista havupuumetsää he pelkäsivät takaa-ajajiaan. Matka oli ollut jo kovin pitkä, ja sotilaitten äänet kuuluivat koko ajan lähempää heidän takanaan. Maria ja Joosef kantoivat Jeesusta, hengitys huurusi pakkasessa ja heitä väsytti.

Silloin Jeesus-lapsi puhkesi puhumaan ja sanoi: ”Mennään puiden alle suojaan!”

Siihen aikaan, kertoo suomalainen legenda, kuusen oksat kasvoivat vielä ylöspäin. Kuusen alla ei siksi ollut suojaa, oli vain pihkainen runko, jota vasten painautua. Tilanne näytti epätoivoiselta, mutta perhe ei enää jaksanut jatkaa eteenpäin. Siksi Maria ja Joosef käpertyivät kuusen alle rungon viereen ja yrittivät suojata pientä Jeesusta välissään. Pelottavat äänet heidän takaansa voimistuivat koko ajan.

Kun sotilaat olivat jo ihan lähellä, laski kuusi äkkiä oksansa maata kohti. Oksat suojasivat nyt runkoa vasten käpertyneitä ihmisiä niin, etteivät takaa-ajajat nähneet heitä, vaan juoksivat kuusen ohi.

Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi pelastuivat. Siitä lähtien, kertoo legenda, kuusen oksat ovat laskeutuneet alaspäin.

Pyhän perheen pelko on samaa pelkoa, mitä vanhemmat ja lapset tuntevat tänäkin päivänä kaikkialla maailmassa. Köyhyys, sairaus, onnettomuudet pelottavat. Yksinjääminen, hylkääminen, kiusaaminen pelottavat. Pelkoa tunsi myös kuningas Herodes, joka tajusi Jeesuksen horjuttavan hänen valtaansa.  

Niin kuin Jeesus-lapsi teki legendassa, tekee hän tässä maailmassa tänäänkin. Hän rohkaisee ja osoittaa turvapaikkoja. Hän kääntää valta-asetelmat uusiksi, syöksee vallanpitäjät istuimiltaan ja korottaa vallattomat, ruokkii nälkäiset ja lähettää rikkaat tyhjin käsin pois.

Hän sanoo kaikille, aivan kaikille: Älä pelkää.

Kun siis katselet tänä jouluna kuusta, joko sisälle tuotua ja koristeltua tai lumisessa metsässä seisovaa, voit muistella vanhaa kertomusta. Voit pyytää Jumalalta, että hän osoittaa sinulle turvapaikan. Sitäkin, että Jumala näyttäisi, miten sinä voit tarjota suojaa ja turvaa kuusen lailla niille, jotka pakenevat.

Rukoilemme.

Jeesus Kristus, ole lähellä kaikkia, jotka pelkäävät. Anna meille kaikille rohkeutta suojata niitä, jotka joutuvat väärän vallankäytön tai välinpitämättömyyden, sotien tai köyhyyden uhriksi. Ole kanssamme ja anna meille sinun turvasi. Aamen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Fake it till you make it

Juuso-Valtteri Kivimäki, kesäteologi Sosiaalisen medioiden haitoista on keskusteltu paljon ja pitkään. Jokaisella meillä on elämässämme hyviä ja huonoja päiviä. Usein kuitenkin julkaisemme kuvia ja sisältöä pelkästään elämämme parhaimmista hetkistä. Iloista ja onnistumisista. Elämämme hankalien hetkien jakaminen julkisesti muiden nähtäväksi on ymmärrettävästi vaikeaa. Päädymme näin luomaan sosiaaliseen mediaan kuvan elämästämme pelkkänä kiiltokuvana, joka ei vastaa todellisuutta. Apostoli Paavalin kertoi kirjeissään avoimesti oman elämänsä epäonnistumisista, peloista ja vaikeuksista. Hänen ei tarvinnut hävetä omien epäonnistumistensa tunnustamista tai pyytää niitä anteeksi. Toisessa kirjeessä Korinttilaisille Paavali kertoi rukoilleensa usein Jumalaa parantamaan piikin, joka oli hänen lihassaan. Paavali ei tarkemmin kerro tästä vaivasta ja voimme vain spekuloida mitä hän sillä tarkoittaa. Teorioita tästä piikistä lihassa on kuitenkin monia: jotkut arvioivat sen olevan jokin fyysinen v