Siirry pääsisältöön

Ansaitsematon Rakkaus Minun Osakseni = ARMO

 

Viestintäpäällikkö Noora Hietanen

Opin otsikon sanajonon, alkukirjaimista muodostuvan sanan sekä sen merkityksiä rippileirillä viime vuosituhannella. Silloin syksyllä syntyneet eivät päässeet alkuvuoden, esimeriksi hiihtoloman ripareille. Edelleen pohjoisessa noin 9 kymmenestä rippi-ikäisestä käy rippikoulun. On monta aikuistakin, jotka haluaisivat jatko- tai uusintariparille. 

”Armollisia, anteeksiantavaisia…”

Omaksuisimmeko riparilla: 1) Jumalan pelastuksesta eli Jeesuksen ristinkuolemasta ja sovintoverestä tulevasta armahduksesta? 2) Hyväksyvää suhtautumista toiseen, kun hän on tehnyt väärin vai vain virheiden katsomista sormien läpi sanomatta sanaakaan? 3) Syntien anteeksipyyntöä ja -antoa suhteissa toisiin; kristittyjen kesken kumpuavan rakastavan asenteen ja suhtautumisen ihmisiin?

”ystävällisiä, hyväsydämisiä…”

Lähtisin heti hiihto- tai mutkamäkiriparille vaikkapa nyt helmikuussa, jonka nimi tulee oksilla olevista jäähelmistä suojasään jälkeen pakkasella. Ripari katkoisi mukavasti talven selkää, kun keskitytään arkeen ja aherrusta helpottaa vain työstä tuleva ilo. Toki iloa tuovat myös penkkarit ja wanhain tanssit sekä kynttilänpäivä ja -messu, joita Jeesuksen temppeliin tuomisen juhlapäivänä vietetään - 40 päivää joulusta: 2.2. Kynttilänpäivän juhlitaan nykyään Suomessa sen lähimpänä sunnuntaina, tänä vuonna 4.2. 

”inhimillisiä ihmisiä toinen toisillenne”

4.2. alkaa myös Yhteisvastuukeräys 2024 nuorten elämän ja sen hallinnan tueksi. Aattona 3.2. laitetaan liput liehumaan Alvar ja Aino Aallon sekä suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun kunniaksi. Helmikuun lopussa häämöttää ensimmäiseksi kevätpäiväksi kutsuttu Talvi-Matti, joka valitettavasti muistetaan myös Venäjän aloittaman hyökkäyssodan vuosipäivänä. Sen jälkeen on harvinainen 29.2. jolloin kuulemma naiset voivat kosia kihloja tai kankaita tavoitellen. Vaikken riparille pääsisi, ehkä ompelemaan ystävälle? Vai vietetäänköhän lähipiirissä kihlajaisia tai pian peräti häitä… Hiihtoisaa helmikuuta, hyvät ihmiset!

Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Fake it till you make it

Juuso-Valtteri Kivimäki, kesäteologi Sosiaalisen medioiden haitoista on keskusteltu paljon ja pitkään. Jokaisella meillä on elämässämme hyviä ja huonoja päiviä. Usein kuitenkin julkaisemme kuvia ja sisältöä pelkästään elämämme parhaimmista hetkistä. Iloista ja onnistumisista. Elämämme hankalien hetkien jakaminen julkisesti muiden nähtäväksi on ymmärrettävästi vaikeaa. Päädymme näin luomaan sosiaaliseen mediaan kuvan elämästämme pelkkänä kiiltokuvana, joka ei vastaa todellisuutta. Apostoli Paavalin kertoi kirjeissään avoimesti oman elämänsä epäonnistumisista, peloista ja vaikeuksista. Hänen ei tarvinnut hävetä omien epäonnistumistensa tunnustamista tai pyytää niitä anteeksi. Toisessa kirjeessä Korinttilaisille Paavali kertoi rukoilleensa usein Jumalaa parantamaan piikin, joka oli hänen lihassaan. Paavali ei tarkemmin kerro tästä vaivasta ja voimme vain spekuloida mitä hän sillä tarkoittaa. Teorioita tästä piikistä lihassa on kuitenkin monia: jotkut arvioivat sen olevan jokin fyysinen v
Lähetä kommentti
Lue lisää »