Siirry pääsisältöön

Jumalan armoa ei ansaita


 Anitta Uusikartano, vt seurakuntapastori: 

Yhteiskuntamme on suorituskeskeinen. Jo lapsikin saa koulussa arvosanoja sen mukaan, miten hyvin on tehtävänsä tehnyt. Aikuisten työelämään puolestaan kuuluvat erilaiset arvioinnit ja suorituslisät. Toisia ne kannustavat eteenpäin, toiset uupuvat sen ajatuksen äärellä, että pitäisi suoriutua vieläkin paremmin. Kaikki kuitenkin oppivat odottamaan sitä, että hyvin tehtyä työtä seuraa jonkinlainen palkinto.

Tämän viikon evankeliumitekstissä (Luuk 17: 7-10) Jeesuskin kannustaa ihmisiä tekemään työnsä hyvin, mutta hän opettaa, että emme saisi odottaa siitä kiitosta tai kehuja. Jeesus varoittaa samalla myös ylpeilyn ja pöyhkeilyn kiusauksista. Hän muistuttaa, että hänen seuraajiensa tulee palvella nöyrällä mielellä ja tehdä se, minkä kukin on velvollinen tekemään.

Pohjimmiltaan tämä evankeliumiteksti ei kuitenkaan kuvaa työntekoa, vaan ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta. Jumalan edessä ihmisen teot näyttäytyvät lopulta pieninä ja mitättöminä. Teki ihminen sitten mitä tahansa, saavutti hän mitä hyvänsä, hänen tekonsa eivät koskaan vastaa sitä, mitä Jeesus teki ihmisten puolesta. Jos pysähdymme miettimään sitä uhria, jonka Jeesus meidän puolestamme antoi ristinkuolemallaan, kaikki parhaimmatkin ihmisteot kalpenevat sen rinnalla. Siksi kenenkään ei tulisi ylpeillä saavutuksillaan.

Tässä suoritusten ja arviointien maailmassa eläessä on hyvä muistaa, että on kuitenkin olemassa asioita, joita ei voi punnita eikä arvioida. Yksi niistä on Herran armo. Se on sama jokaista palvelijaa kohtaan: se on mittaamaton. Ja sen saamme lahjaksi, riippumatta siitä, miten hyvin olemme teoissamme onnistuneet.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Fake it till you make it

Juuso-Valtteri Kivimäki, kesäteologi Sosiaalisen medioiden haitoista on keskusteltu paljon ja pitkään. Jokaisella meillä on elämässämme hyviä ja huonoja päiviä. Usein kuitenkin julkaisemme kuvia ja sisältöä pelkästään elämämme parhaimmista hetkistä. Iloista ja onnistumisista. Elämämme hankalien hetkien jakaminen julkisesti muiden nähtäväksi on ymmärrettävästi vaikeaa. Päädymme näin luomaan sosiaaliseen mediaan kuvan elämästämme pelkkänä kiiltokuvana, joka ei vastaa todellisuutta. Apostoli Paavalin kertoi kirjeissään avoimesti oman elämänsä epäonnistumisista, peloista ja vaikeuksista. Hänen ei tarvinnut hävetä omien epäonnistumistensa tunnustamista tai pyytää niitä anteeksi. Toisessa kirjeessä Korinttilaisille Paavali kertoi rukoilleensa usein Jumalaa parantamaan piikin, joka oli hänen lihassaan. Paavali ei tarkemmin kerro tästä vaivasta ja voimme vain spekuloida mitä hän sillä tarkoittaa. Teorioita tästä piikistä lihassa on kuitenkin monia: jotkut arvioivat sen olevan jokin fyysinen v
Lähetä kommentti
Lue lisää »