Siirry pääsisältöön

Tapansa mukaan

Seurakuntapastori Mikko Estama

Viime sunnuntain evankeliumissa (Luuk. 4: 16-21) kerrotaan, kuinka Jeesus meni sapattina synagogaan ”tapansa mukaan”. Jeesukselle kirkossakäynti oli siis tapa, jonka hän oli varmaankin oppinut jo vanhemmiltaan ja joka edusti hänen suvussaan ja kansassaan pitkää perinnettä.

Suomalaisetkin käyvät usein kirkossa ”tapansa mukaan”, ainakin jouluisin ja muina juhlapyhinä. Puhutaan tapakristillisyydestä, jossa kristillisyys on ennen kaikkea erilaisten tapojen noudattamista, niiden sisältöä välttämättä kovin suuresti ajattelematta. Joskus tämä asetetaan vastakkain jonkinlaisen ”elävän kristillisyyden” kanssa: kristityn tulisi olla kristitty myös sydämeltään, ei vain tavoiltaan.

Ehkä Jeesuksen esimerkkikin osoittaa sen, että tällainen vastakkainasettelu ei välttämättä ole hyvästä. Jeesus samaan aikaan ymmärsi tapojen arvon ja oli sydämeltään täynnä armoa ja totuutta.

Hyvä sanonta on ”varjele tapa, niin tapa varjelee sinut”. Kun käy kirkossa tavan takia, niin harvoin sydänkään on kovin kaukana siitä, mitä kirkossa julistetaan. Kun tekee käsillään ristinmerkin, niin mielikin rukoilee mukana siinä, mistä keho antaa esimerkin. Kun lapselle opettaa iltarukouksen, tapa ja sen mukana lapsenusko saattavat kulkea läpi koko elämän.

Tavat siis kunniaan. Tokikaan tapojen korostaminen ei tarkoita sitä, että kirkossakäynti tai muu uskonharjoitus olisi vain jotakin ulkonaista muinaisjäännettä ilman sisällöllistä merkitystä. Jeesuksen saarna synagogassakin päättyi toteamukseen: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” Saamme uskoa siihen, että ikiaikaisilla kristillisillä tavoillamme on merkitystä tänäänkin.

Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Fake it till you make it

Juuso-Valtteri Kivimäki, kesäteologi Sosiaalisen medioiden haitoista on keskusteltu paljon ja pitkään. Jokaisella meillä on elämässämme hyviä ja huonoja päiviä. Usein kuitenkin julkaisemme kuvia ja sisältöä pelkästään elämämme parhaimmista hetkistä. Iloista ja onnistumisista. Elämämme hankalien hetkien jakaminen julkisesti muiden nähtäväksi on ymmärrettävästi vaikeaa. Päädymme näin luomaan sosiaaliseen mediaan kuvan elämästämme pelkkänä kiiltokuvana, joka ei vastaa todellisuutta. Apostoli Paavalin kertoi kirjeissään avoimesti oman elämänsä epäonnistumisista, peloista ja vaikeuksista. Hänen ei tarvinnut hävetä omien epäonnistumistensa tunnustamista tai pyytää niitä anteeksi. Toisessa kirjeessä Korinttilaisille Paavali kertoi rukoilleensa usein Jumalaa parantamaan piikin, joka oli hänen lihassaan. Paavali ei tarkemmin kerro tästä vaivasta ja voimme vain spekuloida mitä hän sillä tarkoittaa. Teorioita tästä piikistä lihassa on kuitenkin monia: jotkut arvioivat sen olevan jokin fyysinen v
Lähetä kommentti
Lue lisää »