Siirry pääsisältöön

Hän pitää sinusta huolen

Kanttori Tarja Alakörkkö-Perkkiö


Aloitan aamuni kahvikupillisella ja selaan samalla nettilehden. Viimeisten vuosien monet ikävät uutiset ovat nopeuttaneet lehden selailua. Huomaan tuntevani väsymystä ikäviin uutisiin, tunnen tarvetta selata uutissivut pikavauhdilla lukematta juttuja tarkemmin. Seuraavaksi käteni poimii kuin automaationa kännykän ja avaan facebookin tai instagramin. Selaan sen kummemmin lukematta tuttavien päivityksiä heidän elämästään. Pian tunnen samaa ähkyä mitä tunnen uutisia selaillessani. Ihmiset päivittävät, minäkin, sosiaaliseen mediaan omasta tehokkuudestaan ja saavutuksistaan työssään, opiskeluissaan ja harrastuksissaan. Kiireen ihannointi iskee heti aamulla.

Paljon puhutaan yhä nuorempien mielenterveysongelmista. On työ- ja koulu-uupumusta, masennusta, yksinäisyyttä. Ihmiset vertailevat instagram-seuraajien määrää tai snapchatin kaverilistaa. Nämä ovat usein kuin ihmisyyden mittareita. Samaan aikaan täytyy olla some-aktiivinen ja suoriutua työstä tai koulusta suurella tehokkuudella. Korkean koulutuksen ihannointi väsyttää. Aikuistenkin tulee opiskella vielä työn ohessakin kelvatakseen työpaikkojen ja yhteiskunnan silmissä. Ei riitä, että osaat. Ei ihme, että niin lapsia kuin aikuisia uuvuttaa ja masentaa. Kaiken tämän keskellä saattaa tuntea itsensä varsin yksinäiseksi ja heikoksi. Maailman vaativuus tuntuu kuin ylitsepääsemättömän suurelta viholliselta.

Kaiken keskellä on hyvä muistuttaa mieliin Psalmi 91, johon pohjautuu myös Pekka Simojoen laulu Korkeimman suojassa. ”Hän taittaa vihollisen nuolen. Hän kantaa heikon olallaan. Hän pitää sinusta huolen, minne vain kuljetkaan. Ja elinpäiviesi ajan saat vierellesi ystävän. Minne vain rakennat majan, sinnekin saapuu hän.” 

Levollista kevään odotusta!

Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Fake it till you make it

Juuso-Valtteri Kivimäki, kesäteologi Sosiaalisen medioiden haitoista on keskusteltu paljon ja pitkään. Jokaisella meillä on elämässämme hyviä ja huonoja päiviä. Usein kuitenkin julkaisemme kuvia ja sisältöä pelkästään elämämme parhaimmista hetkistä. Iloista ja onnistumisista. Elämämme hankalien hetkien jakaminen julkisesti muiden nähtäväksi on ymmärrettävästi vaikeaa. Päädymme näin luomaan sosiaaliseen mediaan kuvan elämästämme pelkkänä kiiltokuvana, joka ei vastaa todellisuutta. Apostoli Paavalin kertoi kirjeissään avoimesti oman elämänsä epäonnistumisista, peloista ja vaikeuksista. Hänen ei tarvinnut hävetä omien epäonnistumistensa tunnustamista tai pyytää niitä anteeksi. Toisessa kirjeessä Korinttilaisille Paavali kertoi rukoilleensa usein Jumalaa parantamaan piikin, joka oli hänen lihassaan. Paavali ei tarkemmin kerro tästä vaivasta ja voimme vain spekuloida mitä hän sillä tarkoittaa. Teorioita tästä piikistä lihassa on kuitenkin monia: jotkut arvioivat sen olevan jokin fyysinen v
Lähetä kommentti
Lue lisää »