Viestinnän asiantuntija Susanna Karila: |
Pääsiäistä edeltävä aika oli ennen kasteelle valmistautumisen aikaa. Kristityille annetun lähetyskäskyn mukaisesti kastetusta tuli Kristuksen opetuslapsi. Usko ja kaste ovat kokonaan Jumalan pelastavaa työtä, joka kantaa kristittyä läpi koko elämän.
Olen usein törmännyt siihen, miten monet tuoreet vanhemmat eivät koe lapsikastetta omakseen. Miksi pitäisi kastaa, kun lapsi ei voi itse valita uskoaan? Kysymys on kieltämättä kimurantti.
Rovasti Reijo Huuskonen kirjoittaa mielestäni aiheesta hyvin:
Jeesus torjui ajatuksen, etteivät lapset voi vastaanottaa Jumalan valtakuntaa (Matt. 19:13–15). Päinvastoin, heidät on vietävä Jeesuksen, valtakunnan Herran luokse. Pienten ei tarvitse kasvaa aikuisiksi voidakseen vastaanottaa Jumalan valtakunnan, vaan aikuisten on tultava pieniksi. Lapset ovat kuuluneet seurakuntaan varhaiskirkon ajoista asti, ja heidät on monien kirkkoisiltä säilyneiden tekstien mukaan nimenomaan kasteessa siihen liitetty. Lähetyskentillä, joissa evankeliumi kuullaan ensi kerran, kastetaan luonnollisesti niin aikuisia kuin lapsia.
Entisaikaan kasteelle tultiin perhekunnittain. Kastettavien kohdalla kysyttiin vanhempien ja muiden läheisten uskoa sekä lupausta kasvattaa ja opettaa lapsi kasteen lahjan hyödyntämiseen. Jo silloin kastettavalle tiedusteltiin kummeja, joiden tehtävänä oli olla tukena ja kristittynä esikuvana lapselle, rukoilla kastetun puolesta ja toimia myös tukena vanhemmille kristillisessä kasvatuksessa. Tämä on vielä tänä päivänäkin kummien tehtävä.
Kaste ei ole vain lahja, vaan sen mukana saa rakkaita läheisiä, jotka opastavat kristittynä kasvamiseen. Vaikka jokainen tekee oman uskonratkaisunsa, on hyvä saada siunattuja eväitä jo oman matkan alussa.
Lähde: rll.fi/2015/02/kysymyksia-lapsikasteesta
Kommentit
Lähetä kommentti