Siirry pääsisältöön

Muistin aikana

 

Varhaiskasvatuksen ja perhetoiminnan pastori, Elina Rask-Litendahl:
:

”Kiitos muistamisesta.” ”Olen muistanut sinua.” Eikö tunnukin hyvältä, kun joku muistaa synttärisi? Tai kun ystävä kertoo ajatelleensa sinua tai rukoilleensa puolestasi? Se, jota muistetaan, on tärkeä.

Jotta muistijälki syntyy, täytyy jonkin asian tai ihmisen koskettaa sydäntämme. Tämä edellyttää aitoa kohtaamista. Etäkonferenssi saattaa olla laadukas ja puhelimen selaaminen kiintoisaa, mutta paremmin muistamme niitä asioita, jotka olemme saaneet kokea usealla aistilla, paikan päällä, kasvoista kasvoihin. Ellei sitten kyse ole järkyttävästä uutisesta, joka iskee meihin luita ja ytimiä myöten, muodostaen polttomerkin kaltaisen muistijäljen.  

Muisti ja muistot ovat oleellinen osa persoonallisuuttamme. Jokainen, joka on elänyt tai elää muistisairaan kanssa, kokee tämän kipeästi. On vaikeaa olla ”me”, kun yhteiset muistot eivät enää yhdistä. Juuri siksi on niin tärkeää olla läsnä silloin, kun pystyy olemaan. Siihen kuuluisaan hetkeen tarttuen. Muistin aikana. 

”Muista Luojaasi jo nuoruudessasi” neuvoi Saarnaaja (12:6). Eikä tätä ohjetta ole syytä rajata vain nuoruusvuosiin, vaan ylipäätään siihen aikaan elämässämme, kun olemme voimissamme. Onhan sitten niitä tilanteita, jolloin olemme heikoilla ja etsimme turvaa. Niissä vaiheissa pärjäämme paremmin, jos meillä jo on ”turva kelkassa”. Usko Jumalaan on tällainen turva. Armon aika ei välttämättä ole koskaan täysin ohi. Hieman yllättäen löydämme toisen opettajan Golgatalta, ristiinnaulitun Jeesuksen oikealta puolelta. Jeesuksen oikeanpuoleisella ristillä riippuva pahantekijä pyysi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” (Luuk. 23:42). Ne taitavat olla maailman parhaat viimeiset sanat. Ne antoivat kaiken. 

Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Fake it till you make it

Juuso-Valtteri Kivimäki, kesäteologi Sosiaalisen medioiden haitoista on keskusteltu paljon ja pitkään. Jokaisella meillä on elämässämme hyviä ja huonoja päiviä. Usein kuitenkin julkaisemme kuvia ja sisältöä pelkästään elämämme parhaimmista hetkistä. Iloista ja onnistumisista. Elämämme hankalien hetkien jakaminen julkisesti muiden nähtäväksi on ymmärrettävästi vaikeaa. Päädymme näin luomaan sosiaaliseen mediaan kuvan elämästämme pelkkänä kiiltokuvana, joka ei vastaa todellisuutta. Apostoli Paavalin kertoi kirjeissään avoimesti oman elämänsä epäonnistumisista, peloista ja vaikeuksista. Hänen ei tarvinnut hävetä omien epäonnistumistensa tunnustamista tai pyytää niitä anteeksi. Toisessa kirjeessä Korinttilaisille Paavali kertoi rukoilleensa usein Jumalaa parantamaan piikin, joka oli hänen lihassaan. Paavali ei tarkemmin kerro tästä vaivasta ja voimme vain spekuloida mitä hän sillä tarkoittaa. Teorioita tästä piikistä lihassa on kuitenkin monia: jotkut arvioivat sen olevan jokin fyysinen v
Lähetä kommentti
Lue lisää »