 |
| Kanttori Joona Saraste |
Itsekieltäymys koetaan narsistisessa ajassamme varsin nihkeänä avauksena. Mutta mitä onkaan Jesajan tarkoittama toisenlainen paasto, itsekieltäymys, joka lupaa ilon ja hyvinvoinnin? Mitä siitä opetti Jeesus, rakkauden ammattilainen ja mitä sanoo kristinusko, rakkauden yliopisto?
Rakkaus on rajoja. Rajattomalle toiminnalle tarvitaan toisinaan paljon rajanvetoa ja rajoituksia, enkä tarkoita tällä ainoastaan käynnissä olevia sotia. Sota meissä itsessämme on yhtä ajankohtainen ja siinä mielessä mielenkiintoinen, että sen taistelujen hedelmistä pääsemme nauttimaan jo nyt. Rajatko siis tuovat ilon ja onnen?
Jatkuvan kasvun ideologia on ihastuttava harha. Se lupaa, mutta ei anna. On ekologista sivistystä ja omantunnon kysymys, että myönnämme tosiasiat, kuten kasvun rajat. Suostunko tarkentamaan katsettani ja myöntämään, että kenties minunkin elintapani vaativat muutosta? Paasto kääntää jatkuvan kasvun koskemaan meitä itseämme. Kun tapamme ovat elonkehän hyvinvoinnin kannalta kestämättömiä, voi rakkautta ja kohtuutta kuitenkin harjoittaa rajattomaan iloon asti.
Ekopaasto kirkastaa sitä, minkä olemme kadottaneet. Se kutsuu luontoyhteyden kautta löytyvään jumalayhteyteen ja kohtuuteen. Miksi minulle ei riitä se mitä ”kedon kukat ja linnutkin” päivittäin saavat? Tullaan luopumisen filosofiaan. ”Saat sen mistä luovut” on varsin hätkähdyttävä elämänviisaus. Näinkö maailma tosiaan toimii? Luopuminen vaatii uskallusta. He, jotka ovat paljon menettäneet, ovat siinä yleensä parhaiten onnistuneet. Kun mieli on ”köyhä” ja itsekkäästä kaikkivoipaisuudesta riisuttu, on mahdollista tarttua armoon ja tulla rakkauden välikappaleeksi. Sellaista paastoa minä odotan.
Kommentit
Lähetä kommentti