Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara:

Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista.

Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi.

Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halusivat kohdata ja tuntea todellisuuden. Elämä yllätti heidät.

Kuolleet eivät palaa tähän elämään, mutta pieniä ylösnousemuksen ihmeitä tapahtuu myös tässä ajassa. Haudalle saapuvan surevan saattaa kohdata muuttolinnun eloisa pyrähtely tai kanssakulkijan lämmin katse, mikä tuo hetken helpotuksen, kun pahin tuska hellittää.

Elämässä vuorottelevat surut ja ilot eivät jakaannu tasan ihmisten kesken. Sitä epäreiluutta koitamme yhdessä loiventaa. Haluamme rakentaa parempaa maailmaa. Siihen tarvitaan ymmärrystä siitä, että maailma on yhteinen. Tarvitaan uskoa siihen, että yhteisen hyvän puolesta toimiminen on onnellisen elämän perusta. Tarvitaan toivoa, jonka varassa tavoitella hyvää.