Siirry pääsisältöön

“Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme”


vt. kappalainen Ilmo Liimatta:

Mitä sinä tarvitset tänään? Aikamme mainokset tyrkyttävät meille sanomaa: ”Sinä tarvitset tämän tai tuon, että olisit onnellinen”. Kuitenkin sisäisiä tarpeitamme ei mikään ulkoinen voi tyydyttää. Tarvetta tulla rakastetuksi, nähdyksi, ymmärretyksi ja kuulluksi. Luther aikanaan opetti, että pyyntöön ”anna meille jokapäiväinen leipämme” sisältyy kaikki se, mitä elämäämme tarvitsemme. Ruoka, juoma, lämpö, yhteys toisiin ihmisiin. Mutta vaikka saavuttaisimme nuo perustarpeet, sydämemme kaipaa aina jotain enemmän, jotain, jolla täyttää itsemme ja tyhjyytemme. 

”Sydämeni oli levoton, kunnes se löysi levon sinussa”, kirjoittaa 300-luvulla elänyt kirkkoisä Augustinus. Tämän maailman tarjoamat asiat eivät voi täyttää sydäntämme kokonaan, vaikka niitä asioita tarvitsemmekin. Hamuamme aina vain lisää, kunnes huomaamme Saarnaajan tavoin, että se kaikki on turhuutta. Jeesus sanoi, että maallista leipää syövät kuolevat, mutta se, joka syö Hänen antamaansa leipää, joka on Hänen ruumiinsa, elää ikuisesti. 

Jos mietit elämäsi suuntaa ja sen sisältöä, voit löytää sen Jumalassa ja Jeesuksessa. Hänet voi löytää Raamatun sanasta, elämän leivästä ja viinistä eli pyhästä ehtoollisesta ja kasteen vedestä, joka on pessyt sinut puhtaaksi. Jeesuksen voi löytää myös toisista ihmisistä ja heidän palvelemisestaan. Meidät on myös kutsuttu murtamaan omaa leipäämme yhteiseksi hyväksi. 

Jolla on lahjoja, käyttäköön niitä muiden palvelemiseen. Jolle on uskottu maallista hyvää, käyttäköön sitä muiden hyväksi. Jeesus luopui omasta elämästään meidän hyväksemme. Mistä minä olen valmiita luopumaan itseni ja muiden hyväksi? Voiko luopuessaan saada enemmän takaisin?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Fake it till you make it

Juuso-Valtteri Kivimäki, kesäteologi Sosiaalisen medioiden haitoista on keskusteltu paljon ja pitkään. Jokaisella meillä on elämässämme hyviä ja huonoja päiviä. Usein kuitenkin julkaisemme kuvia ja sisältöä pelkästään elämämme parhaimmista hetkistä. Iloista ja onnistumisista. Elämämme hankalien hetkien jakaminen julkisesti muiden nähtäväksi on ymmärrettävästi vaikeaa. Päädymme näin luomaan sosiaaliseen mediaan kuvan elämästämme pelkkänä kiiltokuvana, joka ei vastaa todellisuutta. Apostoli Paavalin kertoi kirjeissään avoimesti oman elämänsä epäonnistumisista, peloista ja vaikeuksista. Hänen ei tarvinnut hävetä omien epäonnistumistensa tunnustamista tai pyytää niitä anteeksi. Toisessa kirjeessä Korinttilaisille Paavali kertoi rukoilleensa usein Jumalaa parantamaan piikin, joka oli hänen lihassaan. Paavali ei tarkemmin kerro tästä vaivasta ja voimme vain spekuloida mitä hän sillä tarkoittaa. Teorioita tästä piikistä lihassa on kuitenkin monia: jotkut arvioivat sen olevan jokin fyysinen v