Elämä voittaa kuoleman

Diakoni Kirsi Hautamäki:

Sain taannoin eräässä koulutuksessa tehtäväksi tutkailla ympäristöä otsikon teemalla käyttämällä pohjana Psalmia 30. Talven taittuminen kevääksi ja lopulta kesäksi on luonnon valtavan voiman ilmentymä kun ”elämä voittaa kuoleman”.  Elämänmakuisia hetkiä on ollut monta; pienten lasten vilpitön riemu. Ihania kohtaamisia seurakuntalaisten keskellä. Työkavereilta saatu tuki. Yhteys läheisten ja rakkaiden kanssa.  Rohkaiseva sana oikealla hetkellä tai hymy vastaantulijalta. 

Tämä sanakolmikko resonoi mielessäni, kun näin kuvan Magdalan kaupungin kirkon alttaritaulusta, jossa pitkään sairaudesta kärsinyt nainen koskettaa Jeesuksen viitan tupsua ja tulee terveeksi. ”Silloin Jeesusta lähestyi muuan nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. Hän tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittansa tupsua. Hän näet ajatteli: »Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, minä paranen.» Jeesus kääntyi, näki naisen ja sanoi: »Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut.» Siitä hetkestä nainen oli terve.” (Matteus 9:20–22).

Kertomuksen nainen eli yhteiskuntansa reuna-alueella, mutta hänellä oli usko Jeesukseen. Naisen ja Jeesuksen kohtaaminen väkijoukon keskellä on ihmeellinen kuvaus Jumalan rakkaudesta; Jeesus tunsi naisen ja näki sydämeen ennen kuin yhtäkään sanaa oli vaihdettu.  ”Minä ylistän sinua, Jumala, sinä nostit minut jaloilleni etkä antanut vihollisilleni aihetta iloon. Jumala, minun Jumalani, minä huusin sinua avukseni, ja sinä paransit minut. Autoit minut kuoleman porteilta, Jumala. Pidit minut elossa, vaikka olin jo haudan partaalla.” (Psalmi 30: 2–4).