Siirry pääsisältöön

Elämän lahja

Diakoni Kirsi Hautaniemi:

Hebrealaiskirjeessä 11 usko määritellään lujaksi luottamukseksi siihen, mitä toivotaan ja ojentautumista sen mukaan, mitä ei näy. Luotamme maailmankaikkeuden keskellä, että tekniikka toimii, pyörät pyörivät, koneet lentävät ja aamu seuraa iltaa. Pyrimme vimmatusti ymmärtämään ja hallitsemaan. Elämme keskellä oravanpyörää, jossa juoksemme välillä itsekkään tietämättä, minne. Meillä on kiire ja monta rautaa tulessa. Välillä sisimmässämme häivähtää kuiskaus: “onko tässä mitään järkeä”. 

”Uhosin menestyksen pyörteissä: »Mikään ei saa minua horjumaan!» Jumala, sinun hyväntahtoisuutesi vuoksi seisoin vahvana kuin vuori. Heti, kun kätkeydyit minulta, hätäännyin. Jumala, sinua minä kutsun apuun, anon armoa Herraltani näin sanoen: »Mitä hyötyä minusta on haudassa? Ylistääkö tomuni sinua, julistaako se uskollisuuttasi?  Kuule minua, Jumala, ole minulle armollinen. Jumala, ryhdy auttajakseni!” (Psalmi 30: 7–11). 

Psalmin rukoilija kuvailee tunnistettavasti ihmisten inhimillisyyttä; hyvinä päivinä Jumalan olemassaolo unohtuu ja etenemme voimiemme tunnossa. Vaikeuksien edessä hätäännymme: ”missä olet Jumala, ryhdy auttajakseni?”.  Ja Jumala vastaa ilahtuneena siitä, että käännymme hänen puoleensa: ”Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua.” (Jes. 41:13).  Jumala on antanut meille elämän lahjan Kristuksessa. Se ei ole pinnistelyä, keinotekoisesti mainostettua ja rahalla ostettavissa vaan antautumista. Se on uskoa, luottamusta siihen, mitä emme voi silmin nähdä tai käsin koskea. Se on kolmisäikeinen, luja side, joka sitoo sisimpämme näkymättömin säikein Isän, Pojan ja Pyhän Hengen täydelliseen armoon ja totuuteen. Se on Elämän lahja. 




Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Fake it till you make it

Juuso-Valtteri Kivimäki, kesäteologi Sosiaalisen medioiden haitoista on keskusteltu paljon ja pitkään. Jokaisella meillä on elämässämme hyviä ja huonoja päiviä. Usein kuitenkin julkaisemme kuvia ja sisältöä pelkästään elämämme parhaimmista hetkistä. Iloista ja onnistumisista. Elämämme hankalien hetkien jakaminen julkisesti muiden nähtäväksi on ymmärrettävästi vaikeaa. Päädymme näin luomaan sosiaaliseen mediaan kuvan elämästämme pelkkänä kiiltokuvana, joka ei vastaa todellisuutta. Apostoli Paavalin kertoi kirjeissään avoimesti oman elämänsä epäonnistumisista, peloista ja vaikeuksista. Hänen ei tarvinnut hävetä omien epäonnistumistensa tunnustamista tai pyytää niitä anteeksi. Toisessa kirjeessä Korinttilaisille Paavali kertoi rukoilleensa usein Jumalaa parantamaan piikin, joka oli hänen lihassaan. Paavali ei tarkemmin kerro tästä vaivasta ja voimme vain spekuloida mitä hän sillä tarkoittaa. Teorioita tästä piikistä lihassa on kuitenkin monia: jotkut arvioivat sen olevan jokin fyysinen v
Lähetä kommentti
Lue lisää »