Siirry pääsisältöön

Ihmisen merkki vapauttaa viimeisessä näytöksessä

Seurakuntapastori Aki Hätinen:

Andrei Tarkovskin viimeinen elokuva Uhri on, kuin puhutteleva ja aina ajankohtainen runo. Elokuvan juoni: pelastaakseen maailman ydintuholta, mies rukoilee Jumalaa ja vannoo uhraavansa kaiken rakastamansa. Tarkovski itse kutsui elokuvaansa vertauskuvaksi sille, kuinka uskon ja uhrauksen kautta ihminen voi korjata vanhat vääryytensä - jopa lunastaa maailman. Elokuvan päähenkilönä nähdään älykkö, joka on valmis uhraamaan maailman pelastamiseksi kaiken hänelle tärkeän, koko omaisuutensa ja jopa järkensä. Elokuvan ilmestyessä v. 1986 Tarkovski ilmaisi epätoivonsa suunnasta, mihin maailma oli menossa. Näin hän toisti elokuvan kuuluisan repliikin "ihmiskunta on väärällä tiellä".

Uhraus saattaa olla yllättävä vastaus, jonkun ihmisen elämään. Jeesuksen kohtaama leski uhrasi sen, mitä elääkseen tarvitsi. Jotkut pystyvät uhraamaan, toisia enemmän. Joillakin ihmisillä on parempi tulevaisuudenkäsitys ja he uhraavat nautintoja, joita voisivat kokea tällä hetkellä. Toiset etsivät nautintoa tässä hetkessä, uhraten tulevaisuutensa. Oli miten oli, uhraus on tehty.

Monet ovat valmiita uhraamaan, elämänsä jonkun vuoksi. Jos ei kirjaimellisesti, niin kuvainnollisesti. Siksi liian suuren uhrauksen määrittäminen on vaikeaa. Sotilaat uhraavat itsensä muiden turvallisuuden vuoksi, vanhemmat uhraavat aikaansa lastensa hyvinvointiin, hoivatyöntekijät terveydestämme huolehtimiseksi ja niin edelleen. Mutta mistä uhrauksessa oikein on kyse viime kädessä?

Uhraamalla elämä palautetaan lähteeseensä, jolloin tuo lähde uudistuu. Suurin elämän lähteen uudistuminen nähtiin, kun suuri kivi vieritettiin erään haudan suulta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Fake it till you make it

Juuso-Valtteri Kivimäki, kesäteologi Sosiaalisen medioiden haitoista on keskusteltu paljon ja pitkään. Jokaisella meillä on elämässämme hyviä ja huonoja päiviä. Usein kuitenkin julkaisemme kuvia ja sisältöä pelkästään elämämme parhaimmista hetkistä. Iloista ja onnistumisista. Elämämme hankalien hetkien jakaminen julkisesti muiden nähtäväksi on ymmärrettävästi vaikeaa. Päädymme näin luomaan sosiaaliseen mediaan kuvan elämästämme pelkkänä kiiltokuvana, joka ei vastaa todellisuutta. Apostoli Paavalin kertoi kirjeissään avoimesti oman elämänsä epäonnistumisista, peloista ja vaikeuksista. Hänen ei tarvinnut hävetä omien epäonnistumistensa tunnustamista tai pyytää niitä anteeksi. Toisessa kirjeessä Korinttilaisille Paavali kertoi rukoilleensa usein Jumalaa parantamaan piikin, joka oli hänen lihassaan. Paavali ei tarkemmin kerro tästä vaivasta ja voimme vain spekuloida mitä hän sillä tarkoittaa. Teorioita tästä piikistä lihassa on kuitenkin monia: jotkut arvioivat sen olevan jokin fyysinen v