Kirkon syntymäpäivä

Vt. aluekappalainen Mikko Estama:

Tulevana sunnuntaina on helluntai. Helluntai on itse asiassa kolmanneksi suurin kristillinen juhlapyhä heti pääsiäisen ja joulun jälkeen. Arjessamme se ei välttämättä kuitenkaan näy kovin paljoa. Enemmän näkyy kymmenen päivää ennen helluntaita oleva helatorstai, sijoittuuhan se torstaille merkiten työntekijöille arkipyhävapaata.

Helatorstai ja helluntai voivat joskus mennä sekaisinkin. Helatorstai on Kristuksen taivaaseenastumisen juhla ja kiinteässä yhteydessä pääsiäiseen: 40 päivää pääsiäisen jälkeen ylösnoussut Kristus otettiin takaisin Isän luo taivaaseen. Siellä hän hallitsee edelleen ylösnousseena Herrana. 

Helluntai on taas Pyhän Hengen vuodattamisen päivä ja kirkon syntymäpäivä. Vaikka Jeesus otettiin taivaaseen, Pyhän Hengen kautta hän on edelleen läsnä tässä maailmassa. Pyhän Hengen kautta hän vaikuttaa Raamatun sanassa, on läsnä ehtoollisessa, rohkaisee meitä rukoilemaan ja yhdistää häneen uskovat kaikkialta maailmasta yhdeksi yhteisöksi, kirkoksi.

Kirkko laajassa mielessä ei olekaan vain Suomen evankelis-luterilainen kirkko, vaan koko maailmanlaaja kristittyjen yhteisö. Paikallisella tasolla tämä yhteisö toteutuu paikallisissa kirkoissa ja seurakunnissa.

Joskus kuulee sanottavan, että jokaisen oma usko on ainoa tärkeä asia, eikä kristittynä elämiseen tarvita kirkkoa. Tässä kuitenkin unohtuu se, että kristinusko ei koskaan ole yksilösuoritus. Helluntain kertomus siitä, kuinka Pyhä Henki vuodatettiin ja hän yhdisti eritaustaiset ihmiset yhdeksi joukoksi, muistuttaa meitä tästä.

Kirkkovuoden merkittävien juhlapyhien muistaminen ja viettäminen vie meitä lähemmäs itse Kristusta ja hänen elämäänsä. Se tuo elämään myös tervettä arjen ja juhlan vuorottelua sekä lisää tietoisuutta omista juuristamme ja historiastamme.