Siirry pääsisältöön

Kirkon syntymäpäivä

Vt. aluekappalainen Mikko Estama:

Tulevana sunnuntaina on helluntai. Helluntai on itse asiassa kolmanneksi suurin kristillinen juhlapyhä heti pääsiäisen ja joulun jälkeen. Arjessamme se ei välttämättä kuitenkaan näy kovin paljoa. Enemmän näkyy kymmenen päivää ennen helluntaita oleva helatorstai, sijoittuuhan se torstaille merkiten työntekijöille arkipyhävapaata.

Helatorstai ja helluntai voivat joskus mennä sekaisinkin. Helatorstai on Kristuksen taivaaseenastumisen juhla ja kiinteässä yhteydessä pääsiäiseen: 40 päivää pääsiäisen jälkeen ylösnoussut Kristus otettiin takaisin Isän luo taivaaseen. Siellä hän hallitsee edelleen ylösnousseena Herrana. 

Helluntai on taas Pyhän Hengen vuodattamisen päivä ja kirkon syntymäpäivä. Vaikka Jeesus otettiin taivaaseen, Pyhän Hengen kautta hän on edelleen läsnä tässä maailmassa. Pyhän Hengen kautta hän vaikuttaa Raamatun sanassa, on läsnä ehtoollisessa, rohkaisee meitä rukoilemaan ja yhdistää häneen uskovat kaikkialta maailmasta yhdeksi yhteisöksi, kirkoksi.

Kirkko laajassa mielessä ei olekaan vain Suomen evankelis-luterilainen kirkko, vaan koko maailmanlaaja kristittyjen yhteisö. Paikallisella tasolla tämä yhteisö toteutuu paikallisissa kirkoissa ja seurakunnissa.

Joskus kuulee sanottavan, että jokaisen oma usko on ainoa tärkeä asia, eikä kristittynä elämiseen tarvita kirkkoa. Tässä kuitenkin unohtuu se, että kristinusko ei koskaan ole yksilösuoritus. Helluntain kertomus siitä, kuinka Pyhä Henki vuodatettiin ja hän yhdisti eritaustaiset ihmiset yhdeksi joukoksi, muistuttaa meitä tästä.

Kirkkovuoden merkittävien juhlapyhien muistaminen ja viettäminen vie meitä lähemmäs itse Kristusta ja hänen elämäänsä. Se tuo elämään myös tervettä arjen ja juhlan vuorottelua sekä lisää tietoisuutta omista juuristamme ja historiastamme.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu