Siirry pääsisältöön

Kirkon syntymäpäivä

Vt. aluekappalainen Mikko Estama:

Tulevana sunnuntaina on helluntai. Helluntai on itse asiassa kolmanneksi suurin kristillinen juhlapyhä heti pääsiäisen ja joulun jälkeen. Arjessamme se ei välttämättä kuitenkaan näy kovin paljoa. Enemmän näkyy kymmenen päivää ennen helluntaita oleva helatorstai, sijoittuuhan se torstaille merkiten työntekijöille arkipyhävapaata.

Helatorstai ja helluntai voivat joskus mennä sekaisinkin. Helatorstai on Kristuksen taivaaseenastumisen juhla ja kiinteässä yhteydessä pääsiäiseen: 40 päivää pääsiäisen jälkeen ylösnoussut Kristus otettiin takaisin Isän luo taivaaseen. Siellä hän hallitsee edelleen ylösnousseena Herrana. 

Helluntai on taas Pyhän Hengen vuodattamisen päivä ja kirkon syntymäpäivä. Vaikka Jeesus otettiin taivaaseen, Pyhän Hengen kautta hän on edelleen läsnä tässä maailmassa. Pyhän Hengen kautta hän vaikuttaa Raamatun sanassa, on läsnä ehtoollisessa, rohkaisee meitä rukoilemaan ja yhdistää häneen uskovat kaikkialta maailmasta yhdeksi yhteisöksi, kirkoksi.

Kirkko laajassa mielessä ei olekaan vain Suomen evankelis-luterilainen kirkko, vaan koko maailmanlaaja kristittyjen yhteisö. Paikallisella tasolla tämä yhteisö toteutuu paikallisissa kirkoissa ja seurakunnissa.

Joskus kuulee sanottavan, että jokaisen oma usko on ainoa tärkeä asia, eikä kristittynä elämiseen tarvita kirkkoa. Tässä kuitenkin unohtuu se, että kristinusko ei koskaan ole yksilösuoritus. Helluntain kertomus siitä, kuinka Pyhä Henki vuodatettiin ja hän yhdisti eritaustaiset ihmiset yhdeksi joukoksi, muistuttaa meitä tästä.

Kirkkovuoden merkittävien juhlapyhien muistaminen ja viettäminen vie meitä lähemmäs itse Kristusta ja hänen elämäänsä. Se tuo elämään myös tervettä arjen ja juhlan vuorottelua sekä lisää tietoisuutta omista juuristamme ja historiastamme.


Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Rakkaudella kohtaaminen

Viestinnän asiantuntija Susanna Karila: Tulevana sunnuntaina on kirkkovuoden aiheena: ”Kadonnut ja jälleen löytynyt - Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.”  Olen kuullut, että moni haluaisi tulla mukaan seurakunnan toimintaan, mutta kokee kirkon sulkevaksi yhteisöksi. On todella harmillista kuulla tällaista. Ajattelen, että Kristuksen seuraajina kaikkien seurakunnassa toimivien, palvelevien ja aktiivisesti käyvien tulisi nimenomaan kutsua uusia ihmisiä mukaan ja kohdata heidät ilolla. ”Mahtavaa, että juuri sinä tulit tänne tänään!” Jeesus oli rakkaudellinen esimerkki siitä, että hän ei kääntänyt ketään pois luotaan. Jeesus kutsui kaikkia seuraamaan itseään, myös heikompiosaisia ja aterioi heidän kanssaan.  ”Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: »Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!» Jeesus kuuli sen ja sanoi
Lähetä kommentti
Lue lisää »