Siirry pääsisältöön

Kutsu Jumalan valtakuntaan

Seurakuntapastori Risto Alakärppä:

Ensi sunnuntain aiheena on kutsu Jumalan valtakuntaan. Jumala hallintavaltaa maailmassa voi katsoa ainakin kahdessa eri merkityksessä. Ensimmäinen merkitys on yleinen ja perustuu luomiseen. Pyhä ja salattu Jumala on kaiken Luoja ja ylläpitäjä. Hyvyydessään hän antaa auringon paistaa kaikille ihmisille ja ruokkii myös taivaanlinnut. Jumala on antanut meille myös esivallan, jonka kautta hän suojelee elämäämme.

Toinen Jumalan hallintavallan merkitys on erityinen ja pelastukseen liittyvä: Kristuksen valtakunta. Sen perustus on lunastuksessa ja Pyhän hengen vuodattamisessa. Kyseessä on syvimmältään näkymätön, mutta todellinen, Kristuksen hallintavalta hänen seurakuntansa keskellä. Jos yhteiskunnassa on tärkeää ihmisen teko ja ansio, Kristuksen valtakunnassa kaikki on Jumalan tekoa ja ansiota. Kristityn hyvät teotkin syntyvät armosta.

Ihmisinä meitä kutsutaan näiden molempien Jumalan hallintavaltojen alaisuuteen. Meitä kutsutaan toimimaan vastuullisina ihmisinä yhteiskunnassa ja Jumalan luomassa maailmassa. Pelastuksen asiassa meitä kutsutaan sydämissämme luottamaan yksin syntien anteeksiantamukseen ja elämään armosta Kristuksen valtakunnassa. 

Vaikutelma on, että yhteiskunnassamme on viime vuosina lisääntynyt armottomuus. Voimme kysyä, pidämmekö jo hyveenä huonomaineisen lähimmäisemme karttamista? Pyhäpäivän eräässä evankeliumissa (Luuk. 19:1–10) Jeesus antaa toisenlaisen mallin näihin tilanteisiin ja samalla esimerkin Kristuksen valtakunnasta. Jeesus meni tunnetun väärintekijän, publikaani Sakkeuksen, kotiin. Vapahtajamme kohtasi hänet arvokkaana ihmisenä, vaikka ei hyväksynytkään hänen vääriä tekojaan. Hän halusi osoittaa Sakkeukselle Jumalan suurta rakkautta ja armoa. Millaisia yhteiskunnallisia seurauksia tästä oli? Evankeliumin mukaan Sakkeus lupasi antaa puolet omaisuudestaan köyhille ja maksaa nelinkertaisesti kaikille, joita hän oli vilpillisesti vedättänyt.


Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu
Lähetä kommentti
Lue lisää »