Siirry pääsisältöön

Kutsu Jumalan valtakuntaan

Seurakuntapastori Risto Alakärppä:

Ensi sunnuntain aiheena on kutsu Jumalan valtakuntaan. Jumala hallintavaltaa maailmassa voi katsoa ainakin kahdessa eri merkityksessä. Ensimmäinen merkitys on yleinen ja perustuu luomiseen. Pyhä ja salattu Jumala on kaiken Luoja ja ylläpitäjä. Hyvyydessään hän antaa auringon paistaa kaikille ihmisille ja ruokkii myös taivaanlinnut. Jumala on antanut meille myös esivallan, jonka kautta hän suojelee elämäämme.

Toinen Jumalan hallintavallan merkitys on erityinen ja pelastukseen liittyvä: Kristuksen valtakunta. Sen perustus on lunastuksessa ja Pyhän hengen vuodattamisessa. Kyseessä on syvimmältään näkymätön, mutta todellinen, Kristuksen hallintavalta hänen seurakuntansa keskellä. Jos yhteiskunnassa on tärkeää ihmisen teko ja ansio, Kristuksen valtakunnassa kaikki on Jumalan tekoa ja ansiota. Kristityn hyvät teotkin syntyvät armosta.

Ihmisinä meitä kutsutaan näiden molempien Jumalan hallintavaltojen alaisuuteen. Meitä kutsutaan toimimaan vastuullisina ihmisinä yhteiskunnassa ja Jumalan luomassa maailmassa. Pelastuksen asiassa meitä kutsutaan sydämissämme luottamaan yksin syntien anteeksiantamukseen ja elämään armosta Kristuksen valtakunnassa. 

Vaikutelma on, että yhteiskunnassamme on viime vuosina lisääntynyt armottomuus. Voimme kysyä, pidämmekö jo hyveenä huonomaineisen lähimmäisemme karttamista? Pyhäpäivän eräässä evankeliumissa (Luuk. 19:1–10) Jeesus antaa toisenlaisen mallin näihin tilanteisiin ja samalla esimerkin Kristuksen valtakunnasta. Jeesus meni tunnetun väärintekijän, publikaani Sakkeuksen, kotiin. Vapahtajamme kohtasi hänet arvokkaana ihmisenä, vaikka ei hyväksynytkään hänen vääriä tekojaan. Hän halusi osoittaa Sakkeukselle Jumalan suurta rakkautta ja armoa. Millaisia yhteiskunnallisia seurauksia tästä oli? Evankeliumin mukaan Sakkeus lupasi antaa puolet omaisuudestaan köyhille ja maksaa nelinkertaisesti kaikille, joita hän oli vilpillisesti vedättänyt.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu...

Rakkaudella kohtaaminen

Viestinnän asiantuntija Susanna Karila: Tulevana sunnuntaina on kirkkovuoden aiheena: ”Kadonnut ja jälleen löytynyt - Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.”  Olen kuullut, että moni haluaisi tulla mukaan seurakunnan toimintaan, mutta kokee kirkon sulkevaksi yhteisöksi. On todella harmillista kuulla tällaista. Ajattelen, että Kristuksen seuraajina kaikkien seurakunnassa toimivien, palvelevien ja aktiivisesti käyvien tulisi nimenomaan kutsua uusia ihmisiä mukaan ja kohdata heidät ilolla. ”Mahtavaa, että juuri sinä tulit tänne tänään!” Jeesus oli rakkaudellinen esimerkki siitä, että hän ei kääntänyt ketään pois luotaan. Jeesus kutsui kaikkia seuraamaan itseään, myös heikompiosaisia ja aterioi heidän kanssaan.  ”Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: »Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!» Jeesus kuuli sen...

Jeesus voitti vihaajansa

Oppilaitospastori Mikko Pisilä: Kun Jeesus saapui viimeisen kerran Jerusalemin pääsiäisjuhlille, hän oli odotettu juhlavieras, superjulkkis.  Hän saapui kuninkaan elkein ratsun selässä, vaatteita heittelevän ja palmunlehviä heiluttelevan väkijoukon kohinassa. Hänen kuninkaallinen ratsunsa oli kuitenkin pelkkä aasi, eivätkä hänen saattueessaan säihkyneet keihäät, haarniskat ja uniformut. Tuossa ilmestyksessä riitti ja riittää yhä ihmettelemistä. Pilkkasivatko Jeesus ja hänen seuraajansa vallanpitäjiä jo olemuksellaan?  Kansa toivotti Jeesuksen tervetulleeksi Jerusalemiin, sillä se janosi oikeutta ja rauhaa. He halusivat yhteiskuntaa, joka ei olisi vain sorto- ja väkivaltakoneisto. Jeesus tuli tuon koneiston ulkopuolelta, ja hän myös toimi ja puhui toisella tavalla kuin kukaan muu. Häntä seurasivat monien ihmisten ilo ja kiitos. Tätä joidenkin oli vaikea kestää. Heille oman aseman vahvistuminen oli tärkeämpää kuin Jumalan valtakunnan tuleminen. Heidän kateutensa, pelkonsa ja oik...