Yhteisen seurakuntatyön kappalainen Hanna Kuusela:
Ensi sunnuntai on kirkkovuodessa Marian ilmestyspäivä. Neitsyt Maria on saanut kirkon historiassa, kristittyjen tulkinnoissa ja taiteessa pyhän äidin, madonnan, kasvot. Lieneekö samaa perua äitiyden ihanteiden kehitys sellaisiksi, joiden äärellä on helppoa kokea epäonnistuneensa? Jeesuksen äiti Maria oli alun alkaen tavallinen nuori tyttö, jonka äitiys joutui heti tarkastelun kohteeksi. Siinä ei kuitenkaan ollut kyse vain hänestä itsestään ja hänen elämästään. Hänen osansa ja äidinrakkautensa merkitsi myös luopumista: poikansa antamista Jumalan käyttöön ja ihmisten eteen. Lopulta Maria sai paikan Jeesuksen ristin juurella ja joutui saattamaan hänet hautaan. Miettikö Maria kuten niin moni äiti tänään: ”Miksi en saanut tavallista lasta, joka olisi jäänyt lähelleni, vaan tällaisen – jota en voinut suojella?” Ehkä tavoitamme yksinäisyyden ja pettymyksen, joita hän saattoi tuntea. Marian äitiys oli lopulta haavoitettua, kuten kaikkien meidän hänen jälkeensä. Kuitenkin jokainen äiti on ainakin hetken lapselleen koko maailma.
Marian inhimilliset kasvot me kuitenkin tunnistamme, ne haluamme nähdä: äidinrakkauden, joka horjui ja haavoittui, mutta jonka Jumala oli valinnut antaakseen sen kautta, Marian pojassa, maailmalle elämän. Jeesuksen äiti voi olla esimerkkinämme suostumisessa Jumalan tahtoon: elämään juuri tällaista elämää, jota oma elämä iloineen ja itkuineen nyt kulloinkin on. Saatuaan enkelin viestin Jeesuksen tulevasta syntymästä, Maria lausui: "Tapahtukoon minulle niin kuin sanot." Emme tiedä elämän tiestä ja vaiheistamme, mutta Marian tavoin voimme luottaa Jumalan hyvän tahdon tapahtuvan elämän monissa vaiheissa, joskus kivun ja salatunkin kautta.
Kommentit
Lähetä kommentti