Siirry pääsisältöön

Elämämme on lahja jo itsessään

Kesäteologi Jasmin Tuomi:
 

Lahjoja olemme saaneet. Lahjoja tulemme saamaan. Lahjoja voimme antaa.

Tulevan sunnuntain teemana on uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa. Itselläni meni hetki, jos toinenkin ymmärtää mitä sillä oikein tarkoitetaan. Materialistisessa ja kapitalistisessa yhteiskunnassa elävänä lahjoiksi on helppo mieltää ensin vain konkreettisia tavaroita ja asioita; koruja, vaatteita tai vaikka lomamatka. Ne ovat kaikki jotakin materiaa, jota olemme voineet saada lahjaksi läheisiltä, mutta mitä ne Jumalan antamat lahjat sitten ovat? 

Voikin ajatella, että olemme saaneet Jumalalta lahjaksi aivan kaiken. Jos luomiskertomukseen on uskominen, niin jo koko ihmiskunnan olemassaolo on Jumalalta saatu lahja ja täten myös meidän kaikki läheisemme ovat Jumalalta saatuja lahjoja. Jumalalta olemme voineet saada lahjaksi myös jokapäiväisen leipämme ja syntimme anteeksi, kuten esimerkiksi Isä meidän -rukous kertoo. Tulevan sunnuntain tekstit kehottavatkin meitä kohtelemaan näitä lahjoja vastuullisesti ja uskollisesti – tekstit myös muistuttavat meitä, että on suorastaan kristittyjen velvollisuus käyttää annettuja lahjoja viisaasti ja älykkäästi. Itse ajattelen, että kyseisissä kehotuksissa ja muistutuksissa on tärkeimpänä oppina arvostaa elämää ja elämän hyvyyttä.

Elämämme maan päällä ei ole aina helppoa, kivaa tai yksinkertaista. Joskus se voi olla todella vaikeaa ja seuraavan päivän näkeminen voi olla hankalaa – tiedän sen itsekin kokemuksesta. Tulevana sunnuntaina haluaisin kuitenkin, että jokainen meistä jäisi miettimään sitä, että mistä asiassa juuri siinä omassa elämässä voi olla kiitollinen; mistä Jumalan lahjasta voisi juuri tänään kiittää, koska koko elämämme on lahja itsessään.

Kuuntele hartauksia myös SoundCloudissa tästä linkistä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu

Rakkaudella kohtaaminen

Viestinnän asiantuntija Susanna Karila: Tulevana sunnuntaina on kirkkovuoden aiheena: ”Kadonnut ja jälleen löytynyt - Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.”  Olen kuullut, että moni haluaisi tulla mukaan seurakunnan toimintaan, mutta kokee kirkon sulkevaksi yhteisöksi. On todella harmillista kuulla tällaista. Ajattelen, että Kristuksen seuraajina kaikkien seurakunnassa toimivien, palvelevien ja aktiivisesti käyvien tulisi nimenomaan kutsua uusia ihmisiä mukaan ja kohdata heidät ilolla. ”Mahtavaa, että juuri sinä tulit tänne tänään!” Jeesus oli rakkaudellinen esimerkki siitä, että hän ei kääntänyt ketään pois luotaan. Jeesus kutsui kaikkia seuraamaan itseään, myös heikompiosaisia ja aterioi heidän kanssaan.  ”Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: »Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!» Jeesus kuuli sen ja sanoi