Kesäteologi Juuso-Valtteri Kivimäki: |
Kaikista apostoleista minun suosikkini on Paavali. Apostolien teoissa ja hänen kirjoittamistaan kirjeissä voi lukea miehestä, joka on elänyt tapahtumarikkaan elämän. Melkein kaksi tuhatta vuotta hänen elämänsä päättymisen jälkeen voi sanoa, että hänen työnsä seurakuntien perustamisessa ja opetuksessa oli menestyksekästä. Kuitenkin Paavalin elämään kuului myös haasteita ja vääryyksien tekemistä.
Paavali syntyi juutalaiseksi ja eli sen kulttuurin sisällä pyrkien elämään rikkomatta yhtään lain kohtaa. Tällaisen kulttuurin sisällä elävä lahko, joka puhui Jeesuksesta Jumalan poikana ja vapahtajana, tuntui radikaalilta ja vaaralliselta liikkeeltä, joka piti tuhota.
Sitä Paavali pyrkikin tekemään, mutta tiellä Damaskokseen Paavali koki jotain, joka muutti hänen elämänsä radikaalisti. Kokemus oli niin merkityksellinen, että Paavali päätyi liittymään kristittyihin, siis aikaisemmin vainoamaansa yhteisöön. Tämä elämäntavan muutos oli varmasti jotain, joka kummastutti sekä Paavalin ajan kristittyjä että hänen juutalaisia tovereitaan. Joka tapauksessa tämä Paavalin elämänmuutos päätyi olemaan yksi historian merkittävimpiä muutoksia, jonka vaikutukset näkyvät vielä tänäkin päivänä.
Ainakin itselleni on hieman epäselvää, että tappoiko Paavali kristittyjä, Raamattu ei tätä kerro. Kuitenkin hän oli aktiivisesti osallisena varhaiskristittyjen vainoamisessa, ja voimme todeta, että Paavalin toiminta oli moraalisesti väärin. Raamatun mukaan Jumalan armo ja anteeksianto olivat kuitenkin mahdollisia myös Paavalille. Vaikka emme ole tehneet yhtä suuria vääryyksiä kuin Paavali, samalla tavalla armo ja anteeksianto voivat olla mahdollisia meillekin. Vaikka päätyisimmekin tekemään vääryyttä itseämme tai muita kohtaan, meillä on mahdollisuus omaan Damaskoksen tien kokemukseen: voimme huomata virheet, joita teemme elämässämme, pyrkiä muutokseen ja ottaa vastaan Jumalan tarjoaman syntien anteeksiantamisen.
Kommentit
Lähetä kommentti