Tuomari ja valamiehistö

Kesäteologi Juuso-Valtteri Kivimäki:

Viides sunnuntai helluntaista on teemana anteeksiantaminen ja armahtaminen. Vuoden takainen evankeliumin teksti (toinen vuosikerta) kertoo tapahtumasta, joka on Johanneksen evankeliumin kahdeksannessa luvussa.

Kertomuksen alussa fariseukset ja lainoppineet toivat Jeesuksen eteen naisen, joka oli jäänyt kiinni aviorikoksesta. He olivat valmiit tuomitsemaan naisen kuolemaan, mutta halusivat ensin saada tietää Jeesuksen mielipiteen tuomiolle.

Jeesus ei kuitenkaan antanut heille lupaa tuomita naista tavalla, jota Mooseksen laki olisi vaatinut. "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven" oli Jeesuksen vastaus fariseuksille ja lainoppineille.

Kun koemme, että yhteisömme moraalisia perusarvoja on rikottu, on täysin luonnollista reagoida tuomitsemalla arvojen rikkojia. Kuitenkin usein unohdamme, ettemme itsekään ole virheettömiä.

Kukaan meistä ei ole täydellinen, harva meistä yltää aina niihin moraalisiin vaatimuksiin, jotka asetamme itsellemme. Vielä harvempi kykenee täyttämään Jumalan meille asettamat moraaliset vaatimukset.

Evankeliumin tekstin lopussa käyty keskustelu Jeesuksen ja naisen välillä osoittaa Jeesuksen suhtautumisen syntiin ja anteeksiantoon. Jeesus ei tuominnut naista, mutta tämä ei tarkoittanut, että hän olisi hyväksynyt naisen teot. Se, että Jumala antaa anteeksi rikkojalle, ei tarkoita, että hän hyväksyisi itse rikoksen.

Evankeliumin teksti osoittaa, kuinka armollinen Jumala on meitä ihmisiä kohtaan. Vaikka me kaikki teemme virheitä, Jumala ei niitä meidän viaksi kuitenkaan lue, vaan antaa anteeksi kaikki syntimme. Me emme ole toistemme tuomareita tai valamiehiä tämä tehtävä kuuluu Jumalalle, kuten Jeesus osoitti evankeliumin tekstissä.

Kuuntele hartauksia myös SoundCloudissa tästä linkistä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuoleman varjon mailta

Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Lue lisää »

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu

Lue lisää »

Rakkaudella kohtaaminen

Viestinnän asiantuntija Susanna Karila: Tulevana sunnuntaina on kirkkovuoden aiheena: ”Kadonnut ja jälleen löytynyt - Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.” Olen kuullut, että moni haluaisi tulla mukaan seurakunnan toimintaan, mutta kokee kirkon sulkevaksi yhteisöksi. On todella harmillista kuulla tällaista. Ajattelen, että Kristuksen seuraajina kaikkien seurakunnassa toimivien, palvelevien ja aktiivisesti käyvien tulisi nimenomaan kutsua uusia ihmisiä mukaan ja kohdata heidät ilolla. ”Mahtavaa, että juuri sinä tulit tänne tänään!” Jeesus oli rakkaudellinen esimerkki siitä, että hän ei kääntänyt ketään pois luotaan. Jeesus kutsui kaikkia seuraamaan itseään, myös heikompiosaisia ja aterioi heidän kanssaan. ”Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: »Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!» Jeesus kuuli sen ja sanoi

Lue lisää »

Sana viikoksi

Hae tästä blogista