Siirry pääsisältöön

Marian ilmestymispäivä

Tiina Jeskanen

Ensi sunnuntaina vietetään Marian ilmestyspäivää. Hieman nuorempana kuvittelin tämän liittyvän siihen, että Neitsyt Maria olisi ilmestynyt keskiajalla ihmisille. Marian ilmestyspäivä viittaa kuitenkin Raamatun tapahtumaan, jossa Maria saa itse kokea ilmestyksen. Enkeli Gabriel tulee yllättäen hänen luokseen ja ilmoittaa suuren asian tapahtuvan hänelle: Jumala on valinnut Marian Jumalan Pojan äidiksi. Maria hämmästyy enkelin puheesta ja ihmettelee, kuinka se voi olla mahdollista. Enkelin sanat, ettei Jumalalle ole mikään mahdotonta, vakuuttaa Marian. Hän on Herran palvelija, joka kunnioittaa Jumalan suunnitelmaa. 

Kristityt pitävät Mariaa uskon esikuvana. Hänet nähdään nöyränä Jumalan palvelijana, joka suostuu Jumalan tahdon toteutumiseen, vaikka ei tiedä eikä ymmärrä sitä. Marian sanat enkelille, kuinka hän on Herran palvelijatar ja tapahtukoon hänelle niin kuin enkeli sanoo, kuulostavat vahvoilta ja varmoilta. Aivan kuin Maria heti hyväksyisi asian ja olisi valmis toimimaan. 

Oliko Maria aina varma? Jaksoiko hän jatkuvasti luottaa Jumalan suunnitelmaan? Luulen, että Maria joutui kokemaan monta epävarmuuden hetkeä, epäilemään jopa Jumalan tahtoa ja sen toteutumista. Marian elämässä oli raskaita aikoja: ensin muiden ihmisten katseet ja kihlatun epäilykset raskauteen liittyen, Jeesuksen kasvaessa hämmentäviä hetkiä ja jokaisen vanhemman kauhu lapsen kadotessa, myöhemmin ihmisten julmuuden huomaaminen nähdessään pahuutta, jota hänen pojalleen Jeesukselle tehtiin. 

Ajattelen, että usko Jumalan tahdon toteutumiseen ei tarvitse olla koko ajan vahvaa ja varmaa. Kristityn elämään kuuluvat epäilykset, kysymykset ja vastauksia vaille jäämiset. Meille tapahtuu niin hyvää kuin pahaa. Marialla oli luottamus häntä suuremman läsnäoloon. Hän ei tiennyt tarkalleen, mikä Jumalan tahto on, mutta Jumalaan hän pystyi luottamaan. Ehkä se kantoi häntä myös vaikeissa hetkissä.

Tiina Jeskanen
seurakuntapastori

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu

Rakkaudella kohtaaminen

Viestinnän asiantuntija Susanna Karila: Tulevana sunnuntaina on kirkkovuoden aiheena: ”Kadonnut ja jälleen löytynyt - Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.”  Olen kuullut, että moni haluaisi tulla mukaan seurakunnan toimintaan, mutta kokee kirkon sulkevaksi yhteisöksi. On todella harmillista kuulla tällaista. Ajattelen, että Kristuksen seuraajina kaikkien seurakunnassa toimivien, palvelevien ja aktiivisesti käyvien tulisi nimenomaan kutsua uusia ihmisiä mukaan ja kohdata heidät ilolla. ”Mahtavaa, että juuri sinä tulit tänne tänään!” Jeesus oli rakkaudellinen esimerkki siitä, että hän ei kääntänyt ketään pois luotaan. Jeesus kutsui kaikkia seuraamaan itseään, myös heikompiosaisia ja aterioi heidän kanssaan.  ”Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: »Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!» Jeesus kuuli sen ja sanoi