Siirry pääsisältöön

Odottamisen taito

Topi Litendahl

Odottamisen taito on kristillisen elämän taidoista yksi tärkeimmistä taidoista. Se on yksi tärkeä hyve. Odottaminen ei ole ihmiselämälle mitenkään vieras asia. Vanhemmat odottavat lapsen syntymää, sitten hänen eri vaiheita kehityksessään; ensimmäistä askelta, sanaa, kerhopäivää, ensimmäistä koulupäivää.
 
Odottamisen aiheet myös muuttuvat. Lapsi odottaa syntymäpäivää, joku odottaa perheen perustamista, palkkapäivää, terveyttä. Joku odottaa ystävää
Odottavan aika voi olla pitkä ja kiusallinen, niin kuin tuttu sanonta toteaa. Joku odottaa että suruaika päättyisi, joku odottaa että ikävä päästäisi otteestaan. Joku odottaa elämänsä kriisissä että vapaus koittaisi ja meidät vapautettaisiin tulevaisuuden pelosta. Usein näissä odotuksissa tulemme kärsimättömiksi ja epäluuloisiksi, sillä toiveiden ja tarpeiden täyttyminen viipyy ja meistä tuntuu, että viipyy liian kauan. 

Tänään moni meistä on jäänyt  hartaana odottamaan sitä, että milloin tämä poikkeuksellinen, eräänlainen painajainen otetaan meiltä pois ja saamme palata tutumman, turvallisemman arjen keskelle. Tämä odottaminen kysyy uskollisuutta ja lujaa tahtoa.
 
Marian päivä 22.3.

Vietämme Marian päivää. Saamme palauttaa mieliimme rakkaan äidin, pyhän Marian. Raamatun tunnetuin nainen on pyhä Maria. Häntä kuvataan usein pyhissä kuvissa. Tunnetuin ikoni Mariasta taitaa olla meille se tuttu kuva äidistä, joka pitää hellästi sylissään omaa lastaan. Siinä on turvallista olla. 
Raamatun kertomuksissa tätä naista on pidetty esikuvana juuri siinä, että elämässä joudumme tahtomattamme elämäntilanteisiin, jotka tulee meidän keskellemme salaa ja vielä kyselemättä. Kaikki muuttuu. Tämä raamatun nainen opettaa meitä siinä, miten hän suostuu elämässä uuteen tehtävään ja asemaan, vaikka se mitä hänelle tarjotaan ei tunnu hyvältä. Näyttää siltä että ihmisen asema on tämä - täytyy ottaa vastaan ja yrittää sopeutua, vaikka tämä aika täytyisikin pelosta, vieraudesta ja säikähtämisestä.
 
Tuntuu hurjalta, miten eliökunnan pienimpiin kuuluva  olio, korona-virus on laittanut itseään kutsuvan luomakunnan kruunun, ihmisen ja koko ihmiskunnan polvilleen. Luomakunta läksyttää nykyistä ihmistä tällä hetkellä kovalla kädellä. Monia asia on peruttu ja kiinni, mutta meidän sydämemme voi olla auki rukoukselle ja lähimmäiselle. Samanaikaisesi meidän korvamme voisi olla samoin auki lähimmäisen hädälle ja pelon kuulemiselle.
 
Pääsiäisen odotus:
 
Silloin kun aika muuttuu vaikeaksi, jopa mahdottomaksi: lapselta, nuorelta, aikuiselta tai seniorilta ei saa viedä oikeutta pois huutaa Kaikkivaltiaan puoleen: Herra, muista minua,  auta minua. Toivoa on etsittävä. Me olemme matkalla kohti pyhää Pääsiäistä. Jokainen edessä häämöttävä sunnuntai on meille pieni pääsiäinen, se on muistutus meille toivosta ja rohkeudesta. Pääsiäisen sanomaa halutaan meissä rohkaista nimenomaan silloin, kun sydämemme vastaan ottaa menetyksiä, kipeitä vasaraniskuja ja maailma kohdallamme ikään kuin pimenee. 
 
Pääsiäisen rukouksissa meille luvataan rohkea sanoma: eletyn ja  koetun tappion/menetyksen jälkeen, joku päivä meidät myös yllätetään kauniilla tavalla. Tämä painajaismainen ja pelon mielenmaisema, surupuku, joka on jouduttu tahtomattaan pukemaan ylle. Joku päivä se riisutaan meiltä pois ja saamme palata tutumman ja turvallisemman arjen keskelle. Toivoa ei saa viedä keskeltämme pois!
 
Niin, moni asia on peruttu ja kiinni, mutta pääsiäistä ei ole peruttu! Se tulee joku päivä. Pääsiäisestä puhumisesta ja laulamisesta, ikuisesta toivosta sanomisesta ei saa koskaan lakata muistuttamasta. Se voi olla meille parasta lääkettä, mitä meidän tällä hetkellä kenties arka ja pelokas sydämemme voi vastaanottaa. Aurinkomme ylösnousi!
 
Topi Litendahl
aluekappalainen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu

Rakkaudella kohtaaminen

Viestinnän asiantuntija Susanna Karila: Tulevana sunnuntaina on kirkkovuoden aiheena: ”Kadonnut ja jälleen löytynyt - Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.”  Olen kuullut, että moni haluaisi tulla mukaan seurakunnan toimintaan, mutta kokee kirkon sulkevaksi yhteisöksi. On todella harmillista kuulla tällaista. Ajattelen, että Kristuksen seuraajina kaikkien seurakunnassa toimivien, palvelevien ja aktiivisesti käyvien tulisi nimenomaan kutsua uusia ihmisiä mukaan ja kohdata heidät ilolla. ”Mahtavaa, että juuri sinä tulit tänne tänään!” Jeesus oli rakkaudellinen esimerkki siitä, että hän ei kääntänyt ketään pois luotaan. Jeesus kutsui kaikkia seuraamaan itseään, myös heikompiosaisia ja aterioi heidän kanssaan.  ”Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: »Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!» Jeesus kuuli sen ja sanoi