 |
| Topi Litendahl |
Odottamisen taito on kristillisen elämän taidoista yksi tärkeimmistä taidoista. Se on yksi tärkeä hyve. Odottaminen ei ole ihmiselämälle mitenkään vieras asia. Vanhemmat odottavat lapsen syntymää, sitten hänen eri vaiheita kehityksessään; ensimmäistä askelta, sanaa, kerhopäivää, ensimmäistä koulupäivää.
Odottamisen aiheet myös muuttuvat. Lapsi odottaa syntymäpäivää, joku odottaa perheen perustamista, palkkapäivää, terveyttä. Joku odottaa ystävää
Odottavan aika voi olla pitkä ja kiusallinen, niin kuin tuttu sanonta toteaa. Joku odottaa että suruaika päättyisi, joku odottaa että ikävä päästäisi otteestaan. Joku odottaa elämänsä kriisissä että vapaus koittaisi ja meidät vapautettaisiin tulevaisuuden pelosta. Usein näissä odotuksissa tulemme kärsimättömiksi ja epäluuloisiksi, sillä toiveiden ja tarpeiden täyttyminen viipyy ja meistä tuntuu, että viipyy liian kauan.
Tänään moni meistä on jäänyt hartaana odottamaan sitä, että milloin tämä poikkeuksellinen, eräänlainen painajainen otetaan meiltä pois ja saamme palata tutumman, turvallisemman arjen keskelle. Tämä odottaminen kysyy uskollisuutta ja lujaa tahtoa.
Vietämme Marian päivää. Saamme palauttaa mieliimme rakkaan äidin, pyhän Marian. Raamatun tunnetuin nainen on pyhä Maria. Häntä kuvataan usein pyhissä kuvissa. Tunnetuin ikoni Mariasta taitaa olla meille se tuttu kuva äidistä, joka pitää hellästi sylissään omaa lastaan. Siinä on turvallista olla.
Raamatun kertomuksissa tätä naista on pidetty esikuvana juuri siinä, että elämässä joudumme tahtomattamme elämäntilanteisiin, jotka tulee meidän keskellemme salaa ja vielä kyselemättä. Kaikki muuttuu. Tämä raamatun nainen opettaa meitä siinä, miten hän suostuu elämässä uuteen tehtävään ja asemaan, vaikka se mitä hänelle tarjotaan ei tunnu hyvältä. Näyttää siltä että ihmisen asema on tämä - täytyy ottaa vastaan ja yrittää sopeutua, vaikka tämä aika täytyisikin pelosta, vieraudesta ja säikähtämisestä.
Tuntuu hurjalta, miten eliökunnan pienimpiin kuuluva olio, korona-virus on laittanut itseään kutsuvan luomakunnan kruunun, ihmisen ja koko ihmiskunnan polvilleen. Luomakunta läksyttää nykyistä ihmistä tällä hetkellä kovalla kädellä. Monia asia on peruttu ja kiinni, mutta meidän sydämemme voi olla auki rukoukselle ja lähimmäiselle. Samanaikaisesi meidän korvamme voisi olla samoin auki lähimmäisen hädälle ja pelon kuulemiselle.
Pääsiäisen odotus:
Silloin kun aika muuttuu vaikeaksi, jopa mahdottomaksi: lapselta, nuorelta, aikuiselta tai seniorilta ei saa viedä oikeutta pois huutaa Kaikkivaltiaan puoleen: Herra, muista minua, auta minua. Toivoa on etsittävä. Me olemme matkalla kohti pyhää Pääsiäistä. Jokainen edessä häämöttävä sunnuntai on meille pieni pääsiäinen, se on muistutus meille toivosta ja rohkeudesta. Pääsiäisen sanomaa halutaan meissä rohkaista nimenomaan silloin, kun sydämemme vastaan ottaa menetyksiä, kipeitä vasaraniskuja ja maailma kohdallamme ikään kuin pimenee.
Pääsiäisen rukouksissa meille luvataan rohkea sanoma: eletyn ja koetun tappion/menetyksen jälkeen, joku päivä meidät myös yllätetään kauniilla tavalla. Tämä painajaismainen ja pelon mielenmaisema, surupuku, joka on jouduttu tahtomattaan pukemaan ylle. Joku päivä se riisutaan meiltä pois ja saamme palata tutumman ja turvallisemman arjen keskelle. Toivoa ei saa viedä keskeltämme pois!
Niin, moni asia on peruttu ja kiinni, mutta pääsiäistä ei ole peruttu! Se tulee joku päivä. Pääsiäisestä puhumisesta ja laulamisesta, ikuisesta toivosta sanomisesta ei saa koskaan lakata muistuttamasta. Se voi olla meille parasta lääkettä, mitä meidän tällä hetkellä kenties arka ja pelokas sydämemme voi vastaanottaa. Aurinkomme ylösnousi!
Topi Litendahl
aluekappalainen
Kommentit
Lähetä kommentti