Siirry pääsisältöön

Satakielten laulua

Aki Hätinen

Kirjailja Harper Leen (1926-2016) esikoisromaani Kuin surmaisi satakielen on kertomus kasvusta, ennakkoasenteista ja niiden voittamisesta. Kirja muistui minulla hiljattain mieleen, sillä viikolla 12 vietetään rasismin vastaista viikkoa. Leen romaani kertoo pikkukylän lakimiehestä, joka asettuu puolustamaan oikeudessa tummaihoista miestä, joka on syytön rikoksiin, joista häntä epäillään. Oikeudenkäyntiä kuitenkin varjostaa kielteinen ilmapiiri syytettyä kohtaan. Romaanissa on kaksi keskeistä opetusta. Ensimmäinen opetus on, että toimi oikean asian puolesta, vaikka tiedät että et voi voittaa. Toiseksi romaanissa kehotetaan olemaan surmaamatta satakieliä (kiväärillä). Tällä kehotuksella on sekä kirjaimellinen että kuvaannollinen merkityksensä. Satakielet eivät tee pahaa kenellekään, ne tahtovat ainoastaan laulaa ja tuottaa iloa muille. Vertauskuvallisesti lukijaa halutaan rohkaista puolustamaan niitä, jotka ovat puolustuskyvyttömiä.

Ihmisoikeuksien suhteen olemme tulleet eteenpäin, kun pohdimme maailmaa, jossa elimme esimerkiksi sata vuotta sitten. Maailma ei kuitenkaan ole vielä valmis. On asioita, joihin joudumme tänäkin päivänä kiinnittämään huomiota. Heikommassa asemassa olevia ihmisiä ei tarvitse lähteä etsimään kolmansista maista saakka. Tukea tarvitsevia ihmisiä voi löytyä lähempääkin. Toisen ihmisen tukeminen ei vaadi yliluonnollisia kykyjä tai näyttäviä tekoja. Arkisissa elämäntilanteissa rinnalla kulkeminen riittää. Omien taitojen ei tarvitse olla kaikenkattavaa. Jo se, että kohtaaminen on tapahtunut, on merkki siitä, että Jumala on läsnä. Hän suo voimansa ja neuvonsa kaikille, jotka Hänen puoleen kääntyvät.

Aki Hätinen
seurakuntapastori

Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Rakkaudella kohtaaminen

Viestinnän asiantuntija Susanna Karila: Tulevana sunnuntaina on kirkkovuoden aiheena: ”Kadonnut ja jälleen löytynyt - Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.”  Olen kuullut, että moni haluaisi tulla mukaan seurakunnan toimintaan, mutta kokee kirkon sulkevaksi yhteisöksi. On todella harmillista kuulla tällaista. Ajattelen, että Kristuksen seuraajina kaikkien seurakunnassa toimivien, palvelevien ja aktiivisesti käyvien tulisi nimenomaan kutsua uusia ihmisiä mukaan ja kohdata heidät ilolla. ”Mahtavaa, että juuri sinä tulit tänne tänään!” Jeesus oli rakkaudellinen esimerkki siitä, että hän ei kääntänyt ketään pois luotaan. Jeesus kutsui kaikkia seuraamaan itseään, myös heikompiosaisia ja aterioi heidän kanssaan.  ”Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: »Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!» Jeesus kuuli sen ja sanoi
Lähetä kommentti
Lue lisää »