Siirry pääsisältöön

Tule meille vaan, meillä leivotaan

Aki Hätinen

Joku aika sitten minulla oli päivä, jolloin ei ollut mitään tekemistä. Päätin yhtäkkiä käydä kaupassa ostamassa tarvikkeita leipomiseen. Ostoslistalla oli muun muassa saksanpähkinöitä, kanelia, hunajaa, mantelirouhetta ja filotaikinaa. Lopputuloksena syntyi uunilevyllinen Baklavaa. Kyseessä on makea leivonnainen, joka on hyvin suosittu Balkanin ja Lähi-Idän alueilla. En yleensä harrasta leipomista, mutta tämä oli poikkeuksellinen päivä. Onnistuiko leivos? Noh, menettelihän se.

Samalla kun oma leipomukseni valmistui, muistin erään kertomuksen profeetta Eliaasta ja Sarpatin leskestä (1. Kun. 17: 7-24). Elia lähti Herran kehotuksesta Sidonin alueen Sarpatiin, jossa hän tapasi leskirouvan jolla oli poika. Leski oli keräämässä polttopuita, jonka jälkeen lesken oli tarkoitus mennä kotiinsa tekemään leipää itselleen ja pojalleen. Elia pyysi kuitenkin leskeä tuomaan ensin pienen palan leipää ja vettä itselleen. Elia vakuutti Herran sanalla, että jauhoruukku eikä öljypullo tyhjene ennen sateen siunausta – ja kaikilla riitti syötävää pitkäksi aikaa. Myöhemmin lesken poika kuoli, mikä katkeroitti lesken. Mutta Elian herätettyä pojan henkiin, leski uskoi Elian olevan Jumalan mies.

Meillä tulee eteen aika ajoin sellaisia tilanteita, joissa teemme asioita, joita emme yleensä tee. Toisinaan tähän tilanteeseen päädytään tylsyyden patistamana ja toisinaan koska olosuhteet sitä vaativat. Tällöin oma tahtotila jää takaa-alalle ja yhteinen hyvä saa uuden merkityksen. Mutta eikö ihmisen tulisi kaikessa suhteessa toimia, niin kuin Jumala tahtoo ja tehdä se ilolla? Näin saattaisi joku kysyä. Kristus Jeesus esitti aikoinaan vertauksen kahdesta veljeksestä, joiden isä pyysi heitä kumpaakin menemään viinitarhaan töihin. Ensimmäinen veljeksistä sanoi menevänsä mielellään, mutta ei kuitenkaan mennyt. Toinen veljeksistä sanoi suoraan, ettei halua mutta myöhemmin meni silti (Matt. 21: 28 – 32). 

Viinitarha mielletään monesti iankaikkisen elämän vertauskuvaksi, joten siitä on pidettävä huolta. Toinen veljeksistä ei olisi halunnut mennä viinitarhaan huolehtiakseen siitä, mutta lopulta hän asetti yhteisen hyvän omien mielipuuhiensa edelle. 

Meille tulee aika ajoin ohjeita, neuvoja jopa kieltoja joiden kohdalla tulee sellainen olo, että meidän elämäämme yritetään kontrolloida. Emme haluaisi noudattaa niitä ja suhtaudumme niihin lähinnä suosituksina. Asiaa voisi tarkastella myös siltä kannalta, että pyrimmekö mahdollisesti suojelemaan jotakuta meille annettujen ohjeiden avulla. Sen sijaan että kiroaisimme niiden asioiden perään, jotka ovat meiltä kiellettyjä, voisimme keskittyä niihin asioihin jotka ovat meille sallittuja. Kenties silloin löytää itsestään sellaisia puolia, joiden olemassaolosta ei aikaisemmin tiennyt. 

Aki Hätinen
vt. kappalainen
Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Hyvän toivotus

Sairaalapappi Sanna Kierivaara: Mitä vaikeampaa on uskoa hyvään, sitä tärkeämpää siihen olisi uskoa. Toivon menettäminen johtaa epätoivon aiheuttamaan lamaannukseen ja tilanteen kurjistumiseen. Kautta kärsivän maailman historian ihmiskunnalla on ollut tahtoa uskoa rakkauteen ja tavoitella hyvää. Se on auttanut selviytymään vaikeista ajoista. Pääsiäisen pyhäpäivät kertovat elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja kuolemasta sekä ylösnousemuksen ihmeestä. Luonnon kiertokulussa kevät herättelee jäähän kätkeytyneen elämän. Myös ihmisen elämässä asioita loppuu ja alkaa. Menettäminen ja luopuminen aiheuttaa meissä raskaita tunteita, joita tekee mieli torjua. Tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen auttaa luopumaan ja tuo tilaa uudelle. Surematon suru voi koteloitua katkeruudeksi ja vihaksi tai muuttua masennukseksi. Raamatussa kerrotaan, miten naiset pääsiäisaamuna menivät Jeesuksen haudalle. He lähtivät kohtaamaan menetystä. He viipyivät luopumisen tuskassa tietämättä, mitä oli vastassa. He halu
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Rakkaudella kohtaaminen

Viestinnän asiantuntija Susanna Karila: Tulevana sunnuntaina on kirkkovuoden aiheena: ”Kadonnut ja jälleen löytynyt - Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.”  Olen kuullut, että moni haluaisi tulla mukaan seurakunnan toimintaan, mutta kokee kirkon sulkevaksi yhteisöksi. On todella harmillista kuulla tällaista. Ajattelen, että Kristuksen seuraajina kaikkien seurakunnassa toimivien, palvelevien ja aktiivisesti käyvien tulisi nimenomaan kutsua uusia ihmisiä mukaan ja kohdata heidät ilolla. ”Mahtavaa, että juuri sinä tulit tänne tänään!” Jeesus oli rakkaudellinen esimerkki siitä, että hän ei kääntänyt ketään pois luotaan. Jeesus kutsui kaikkia seuraamaan itseään, myös heikompiosaisia ja aterioi heidän kanssaan.  ”Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: »Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!» Jeesus kuuli sen ja sanoi
Lähetä kommentti
Lue lisää »