Siirry pääsisältöön

Pääsiäisen kynnyksellä

 

Rainer Väänänen
vs. aluekappalainen

Pääsiäinen ja joulu ovat kristikunnan ja kirkkovuoden kaksi suurinta juhlaa. Aivan kuten vuodessa on vastakkaisia vuoden aikoja kevät ja syksy tai kesä ja talvi. Samalla nämä ovat suuria vastakohtia toisillensa, nimittäin syntymän ja kuoleman vastakohtia. Elämän syntymä on luonnollisesti iloinen asia monella tavalla. Uuden elämän syntyminen osoittaa Jumalan halua uudistaa elämää maailmassa. Syntymä sanalla on iloinen ja myönteinen vaikutus ihmisten ajatteluun. Entäpä kuolema? Se kuulostaa heti vastentahtoiselta asialta, sitä ei halua ajatella. Kuoleman ajatuksen haluaa työntää pois mielestä, kuolemassa ei ole juuri positiivista ajateltavaa, vain juuri päinvastoin.

Tässä on meille ajateltavaa juuri näin pääsiäisen ”kynnyksellä”. Kristinuskon sisältö on vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kahdessa elämän äärimmäisessä tapahtumassa, syntymässä ja kuolemassa. Nämä ovat ikään kuin kaksi kirkkovuoden tähtäyspistettä. Pääsiäisen pitkänperjantain sanoma kertoo meille Jumalan karitsasta. Jeesus haluaa pelastaa ja koota ihmiset suojiinsa, kuten kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojiin, kuten Jeesus on sanonut. Jeesus viimeisellä aterialla opetuslastensa kanssa nautti pääsiäislammasta vanhan juutalaisen tavan mukaan. Jeesus on uhrilammas meille kristityille, hän antoi henkensä vapauttaakseen ihmiset synnin ja kuoleman vallasta kohti uutta elämää. Tämä sanoma on meille uuden elämän alunleipää.

Vaikka pääsiäisen sanoman sisältö on syntymän vastakohtana kuolema, se pitää sisällään ihmeellisen uuden elämän idun. Tämä on meille merkki uudesta tulevaisuudesta ja voiton päivästä Jeesuksen seurassa hänen jalanjäljissänsä. Elämässämme voimme tehdä valintoja eri asioiden välillä. Jeesuskin teki valintoja ja joutui huomioimaan, miten ne vaikuttaisivat elämään, mutta ei vain hänen omaan elämäänsä, vaan hänen seuraajiensa elämään jälkeenpäin. Pääsiäisen aika on meille voiton aikaa ja tästä meillä on oikeus olla iloisia ja riemuita sen sanomasta. Jeesuksen voitto on samalla voitto ja lahja meille kristitylle. Meillä on siis Jeesuksessa turvattu tulevaisuus evankeliumissa. Evankeliumi rohkaisee meitä aina tulemaan uudelleen Jeesuksen ristin ääreen. Saamme rukoilla ja katsoa ympärillemme kaunista keväistä taivasta ja kiittää, että saamme olla hyvyyden sanoman eli evankeliumin suojeluksessa.


Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Äidin rukous

  Tiedottaja Maija Hagberg  Kaappikristityn tunnustus: rukoilen joka yö lapseni puolesta. Lapsuudessani iltarukous oli ainoa arjen uskonnollinen tapa, jonka oma äitini minulle siirsi. Aloin noudattamaan perinnettä heti äidiksi tulemisen alkushokin jälkeen, siis päästyämme lapsen kanssa sairaalasta kotiin puolitoista vuorokautta hänen syntymänsä jälkeen. Kuluneen lähes kuuden vuoden aikana rukouksesta on muodostunut osittain tottumukseen, mutta pohjimmiltaan tarpeeseen perustuva rutiini. En valvo, onko lapsellani joka aamu puhtaat sukat jalassa, mutta öisin aina ennen nukahtamista kiitän ja pyydän. Kiitän, koska lapseni on olemassa ja hän on saanut kehittyä ja kasvaa. Pyydän, koska en voi olla varma lapseni tulevaisuuden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Rukouksessa yhdistyvät ne sydämen asiat, joita en pysty joka hetki tietoisesti käsittelemään: rakkaus, pelko, ilo, suru, usko, epäusko. Maailmassa, ihmisissä, heikkoudet ja kärsimys voivat ilmetä uskomattoman pahoina tekoina. Miten
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Kuoleman varjon mailta

  Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall
Lähetä kommentti
Lue lisää »