Katsoin joku aika sitten netistä sosiaalipsykologi Amy Cuddyn luennon, jossa hän puhuu kehonkielestä ja voimaposeeraamisesta. Taustoituksena kerrottakoon, että vuonna 2010 Cuddy julkaisi Dana Carneyn ja Andy Yapin kanssa tulokset kokeesta, jossa selvitettiin, kuinka sanattomat vallanilmaisut (avoimet, tilaa vievät asennot) vaikuttavat ihmisten tunteisiin, käyttäytymiseen ja hormonitasoihin. He väittivät, että voimaan liittyvien kehon asemien ottaminen (voimaposeeraus) vain kahden minuutin ajan lisää testosteronia ja riskinottohalua, vähentää kortisolia ja parantaa suorituskykyä työhaastatteluissa. Tiivistäen "Jos toimit voimakkaasti, alat ajatella voimakkaasti."
Muut tutkijat yrittivät toistaa tämän kokeen suuremmalla osallistujaryhmällä ja havaittiin, että voimaposeeraus lisäsi subjektiivisia vallan tunteita, mutta ei vaikuttanut hormoneihin tai todelliseen riskinsietokykyyn, toisin kuin Cuddy antaa näkemälläni videolla ymmärtää.
Jäin miettimään mikä sai minut vakuuttuneeksi Cuddyn luennosta. Hän on lahjakas puhuja, mutta se ei ole varmasti ainoa syy. En aluksi osannut suhtautua kuulemiini Cuddyn väitteisiin kriittisesti, koska en tiedä sosiaalipsykologiasta tai hormonien toiminnoista paljoakaan. Minulta puuttuivat kriittiseen arvioimiseen välttämätön pohjatieto ja kyky soveltaa niitä kuulemani arvioimiseen. Tämä mahdollistaa otollisen maaperän paikkansapitämättömän tiedon leviämiselle. ”Viisas pelkää pahaa ja karttaa sitä, tyhmä on hillitön ja itsevarma” (Sananl. 14:16). Vaikka valveutuneisuus on hyve, niin meidän tulisi välttää vääränlaista vahvuuden tunnetta. Tunnistettuamme rajamme, olemme hyvällä tiellä.
Aki Hätinen
Kommentit
Lähetä kommentti