Onko sinulle usko yksityisasia?

Pyry Puurunen
kesäteologi

Noin kolmesataa vuotta – lähinnä valistuksen takia – länsimaissa usko on nähty yksityisasiana. Useimmille on yhdentekevää, mihin kukin uskoo, kunhan pitää suunsa kiinni. Uskonasiat ovat yksityisiä, eikä kellään muulla ole oikeutta sekaantua niihin.

Tällainen ajattelu ei kuitenkaan johda hyvään lopputulokseen. Aatteilla ja maailmankuvalla on seuraukset. Ja ne vaikuttavat muihinkin kuin minuun. Siksi sekä minun että muiden maailmankatsomuksella on väliä. Kaikki, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, on sen jäsenten maailmankuvan tulosta. Jokainen valinta, jonka teemme tai jätämme tekemättä, nousee maailmankuvastamme.

Valistusfilosofi Voltaire sanoi, että jokaisen järjen ja kunnian miehen tulee suhtautua kristillisyyteen kauhulla. Hän halusi pohjata arvonsa antiikin filosofiaan ja omaan järkeensä. Hän ei halunnut nähdä mitään yhteyttä omien arvojensa ja kristinuskon välillä. Mutta Voltaire oli myötätuntoinen mies, joka välitti paljon heikoista ja sorretuista. Samaa välittämistä ei kuitenkaan hänen esikuviltaan antiikista löytynyt. Aristoteles näki joidenkin ihmisten luonnolliseksi rooliksi orjuuden. Julius Caesar taas kertoi tappaneensa miljoona kelttiä ja orjuuttaneensa toiset miljoona, eikä moinen kansanmurha ollut kauhistelun vaan ihailun kohde. Kyse ei ollut myötätunnon tai empatian puutteesta, vaan he eivät nähneet heikoilla olevan mitään arvoa.

Moni ajattelee samoin kuin Voltaire. He näkevät arvonsa jonkinlaisina tehdasasetuksina, joista jokainen lähtee liikkeelle. He eivät tunnista niiden kristillistä alkuperää. Siirryimme nykyiseen arvopohjaamme vasta kristinuskon leviämisen myötä ja ilman niitä juuria nämä arvot tulevat kuihtumaan. Siksi usko ei voi olla vain yksityisasia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Äidin rukous

Tiedottaja Maija Hagberg Kaappikristityn tunnustus: rukoilen joka yö lapseni puolesta. Lapsuudessani iltarukous oli ainoa arjen uskonnollinen tapa, jonka oma äitini minulle siirsi. Aloin noudattamaan perinnettä heti äidiksi tulemisen alkushokin jälkeen, siis päästyämme lapsen kanssa sairaalasta kotiin puolitoista vuorokautta hänen syntymänsä jälkeen. Kuluneen lähes kuuden vuoden aikana rukouksesta on muodostunut osittain tottumukseen, mutta pohjimmiltaan tarpeeseen perustuva rutiini. En valvo, onko lapsellani joka aamu puhtaat sukat jalassa, mutta öisin aina ennen nukahtamista kiitän ja pyydän. Kiitän, koska lapseni on olemassa ja hän on saanut kehittyä ja kasvaa. Pyydän, koska en voi olla varma lapseni tulevaisuuden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Rukouksessa yhdistyvät ne sydämen asiat, joita en pysty joka hetki tietoisesti käsittelemään: rakkaus, pelko, ilo, suru, usko, epäusko. Maailmassa, ihmisissä, heikkoudet ja kärsimys voivat ilmetä uskomattoman pahoina tekoina. Miten

Lue lisää »

Paratiisin puu

Hellevi Estama, kesäteologi Miksi Jumala loi kielletyn hedelmäpuun paratiisiin, jos Hän ei halunnut, että Aatami ja Eeva syövät sen hedelmiä? Paratiisin puutarha olisi vankila ilman hyvän- ja pahantiedon puuta. Jos olet talossa, jossa ei ole ovea, sinut on lukittu, etkä pääse pois. Elät, mutta et elä vapaana. Ovi antaa vapauden valita, oletko talossa vai menetkö ulos. Paratiisi oli täydellinen. Siellä oli kaikkea, mitä koskaan kuvitella saattoi, ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Siellä oli tuhansia puita, joista saattoi valita vapaasti syötävää, ja vain yksi, jota he eivät voineet saada. Tuon yhden ainoan kielletyn puun olemassaolo antoi vapauden valita. Puuta kutsutaan hyvän- ja pahantiedon puuksi. Kaikki puutarhassa oli hyvää, he tiesivät vain kaiken hyvän. Luomiskertomuksessa Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Tietääkseen mitä paha on, Aatamilla ja Eevalla täytyi olla säännöt. Jumalan ainoa käsky oli: älä syö tuosta puusta. Jumala ei koskaan sanonut, että syömällä tuosta

Lue lisää »

Kuoleman varjon mailta

Kanttori Laura Alasaarela Opiskeluvuosina työskentelin taksinkuljettajana. Silloin vietin useita jouluja yövuorossa taksin ratissa valvoen ja yön juhlijoita kyyditen. Noista jouluista on jäänyt syvälle sydämeen kokemus siitä, kuinka monille kyydissäni istuneille joulu teki niin kipeää, että sitä kipua yritettiin päästä pakoon ravintoloiden humuun ja alkoholin tuomaan lohtuun. Suomalainen, perinteinen joulu on usein mielikuvissamme tiiviisti perheen kesken vietettävä, idyllinen juhla. Tämän kuvaston keskellä yksinäisyys ja osattomuus voivat korostua niin, että sattuu. Myöhemmin olen kokenut joulun kipeyden itsekin. Usein olen palannut riemullisten joululaulujen ja juhlan keskeltä kotiin, johon ei ole tänäkään vuonna tuntunut oikein joulu tulevan. On puuttunut pienten jalkojen tepsutus, nauru ja kärsimätön joulupukin odotus. Kahden aikuisen perheen joulukin on juhla, mutta erilainen kuin se, millaisesta olen haaveillut. Mutta sitten tuli se joulu, kun minä sainkin olla Marian paikall

Lue lisää »

Sana viikoksi

Hae tästä blogista