Siirry pääsisältöön

Pelasta minut

Tuomas Virmasalo
kesäteologi

Onko sinusta koskaan tuntunut, että olisit umpikujassa? Et tiedä mihin mennä, eikä hyviä vaihtoehtoja ole. Kaikki tuntuu väärältä, eikä mikään loksahda paikalleen. Ainoa asia minkä haluat, ei onnistu, syystä tai toisesta. Loppumattomalta tuntuva tunneli on niin pimeä, ettet näe edes itseäsi. Huudat pelastusta, apua. Kaipaat merkkiä, joka näyttäisi minulle tien. 

Mutta sitten näet valon. Kuin tyhjästä se ilmestyy eteesi, ja korjaa virheesi. Se ei pelkästään näytä sinulle oikeaa suuntaa; se vie sinut perille. Olet taas kotona. Olet taas turvassa. Kaikki on hyvin, ehkä jopa täydellisesti, vaikka käytän tuota sanaa hyvin varovaisesti. Hyvin helposti ajattelemme, että tämä oli vain tuuria, sattumaa ja unohdamme kaikki ne loputtomat rukoukset, jotka lausuimme. Ajattelemme: sille on täysin looginen selitys, miten pääsin pois tuosta pimeästä umpikujasta. Jatkamme elämää unohtaen, että joku vastasi rukoukseeni. Tuo pimeä tunneli on nyt takana päin ja edessä näkyy vain vihreitä niittyjä. Kaikki on taas kohdallaan, joten miksi meidän pitäisi edes ajatella asiaa? Mutta kun taas eksymme uuteen umpikujaan, ihmettelemme, miten jouduimme tällaiseen tilanteeseen uudestaan? Huudamme uudelleen apua, pelastajaa. 

Kun meille annetaan pelastus, meidän tulisi ottaa se ilosylin vastaan. Ei pelkästään silloin, kun itse koemme tarvitsevamme sitä, vaan aina. Olipa kyseessä sitten perheenjäsen, lääkäri, palomies tai Jumala, meille siunattu apu kuuluu hyväksyä. Emme saa pitää apua ja pelastusta itsestäänselvyytenä, myöskään silloin, kun meillä on kaikki hyvin. Rakkautta on rajattomasti, joten sitä on turha säästellä pahan päivän varalle. Tuomas Virmasalo kesäteologi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulurauhaa?

Ilari Kinnunen vt. kirkkoherra Mennyttä vuotta voi luonnehtia monella tavalla ja nostaa siitä esille erilaisia kehityskulkuja. Samalla se sisältää lukemattoman määrän yksittäisten ihmisten elämänkohtaloita, iloja ja suruja. Toivon, että olet saanut kokea Jumalan siunausta kulkemallasi polulla. Kun Jeesus syntyi, lauloivat enkelit paimenille: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Minä uskon, että Jeesus on Vapahtaja, joka sanomansa kautta lahjoittaa rauhan sille, joka sen ottaa vastaan. Ironista on, että Jeesuksen teot ja sanat eivät tuoneet kovin paljon rauhaa ihmisten välille. Oman väen kanssa syntyi jatkuvaa kiistaa, johon sekoitettiin roomalaisetkin. Jeesus itse päätyi teloitetuksi hirvittävällä tavalla näiden ristiriitojen tuloksena.  Olen luonteeltani optimisti. Suhtaudun ihmisiin ja asioihin lähtökohtaisesi positiivisesti. Optimismini ei riitä siihen, että uskoisin ihmiskunnan pystyvän elämään rauhassa. Olen huolissani siitä, että ihmi

Hirmuliskoja ja muita ihmeitä

Susanna Sirviö sairaalapappi Miltä kuulostaa taivaalla liitelevä lentolisko, jonka siipienväli on 10 metriä? Tai jättiläisdinosaurus, joka on saattanut olla 50 metrin ja 200 tonnin kokoinen (sinivalas on noin puolet lyhyempi, mutta voi painaa saman verran)? Entä miten ihmeessä tällainen valtava jättiläisdinosaurus on pystynyt liikkumaan maalla? Kuvittelepa eteesi dinosaurus, joka on norsunkokoinen ja näyttää niin ankalta, laiskiaiselta, kamelilta kuin strutsiltakin. Juuri sellainen oli Deinocheirus! Tiesitkö hirmuliskojen kuninkaasta Tyrannosaurus rexistä, ettei se todennäköisesti osannut karjua eikä se ollut suomupeitteinen ainakaan kokonaan, vaan sillä oli jonkinlainen höyhenpeite? Tällä hirmuliskolla oli banaaninkokoiset terävät hampaat ja sellainen puruvoima leuoissaan, jollaista ei ole millään nykyään elävällä eläimellä.  Ja mä uskon ihmeisiin  tai ainakin sanon niin  olihan joskus tääl  lentävii dinosauruksii Näin laulaa Ellinoora kappaleellaan Dinosauruksii. Niin onhan se uskoma

Kuoleman kanssa kahden

Sanna Kierivaara sairaalapappi  Meillä on taipumus pyrkiä unohtamaan, että me kuolemme. Tuo lempeä unohdus on osa ihmismielen suojausta. Meillä on tarve laittaa tuntemattoman kuoleman aiheuttama ahdistus taka-alalle, jotta kiinnittyisimme elämään. Kuolema on kautta aikojen saanut ihmiset kaikkialla pohtimaan, mitä sen jälkeen. Niissä mietteissä siirrymme uskon alueelle. Raamatussa meitä lohdutetaan iankaikkisen elämän toivolla, mutta myös pelotellaan kauhealla kadotuksella. Syvää iloa ja kauhua voimme kokea jo tämän elämän aikana ja niin aavistella tuonpuoleista. Tyhjyyden tai rauhan tunteiden kokemukset voivat herättää uskomuksen kuoleman jälkeisestä tyhjyydestä tai rauhasta. Jokainen elämä on erilainen, siten myös kuolema. Kaiken luodun olemassa olevan hyväksyminen ja kunnioittaminen antaa tilaa kokemusten moninaisuudelle. Kuolema on kaikille yhteinen ja kuitenkin hyvin yksityinen kokemus. Kerran olemme kuoleman kanssa kahden. Yksin ja avuttomana me saavumme ja lähdemme. Emme me itse